Google-haut

Google-haut

torstai 1. joulukuuta 2016

24 asiaa, joissa olen hyvä

Ajattelin näin joulukuun kunniaksi tehdä listan asioista, joissa olen hyvä.

Yleensä lista tehdään siitä, mitä toivoisi toisen ihmisen olevan, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Semmoiset listat voivat rajata pois hyviä kandidaatteja kuten naapurirakennuksen talonmiehen (häntä ei osaa ajatella sillä tavalla ja on jo yli 60), kalamyyjän (haju) tai Robert Downey Jr. (ei muka voi koskaan saada).

Minä uskon puhtaasti siihen, että sydän kyllä kertoo, kuka on hyvä ja kuka paha.

Mutta tämän listan halusin tehdä, koska meillä oli kerran lukiossa tehtävänä kirjoittaa kolme hyvää asiaa itsestä enkä keksinyt mitään muuta kuin "liikunnallinen" ja sitten kaveri sanoi, että kirjoita "hauska". Aika tehtävälle alkoi loppua, joten kolmanneksi pistin "kiva". Mielestäni lista oli huono, ja se on vaivannut minua tähän päivään asti.

Joten nyt tulee uusi päivitetty versio - 24 asiaa, joissa olen hyvä!

1. Olen hyvä kirjoittamaan.

2. Uskallan mennä ruokapöytään ensimmäisenä ja aloittaa ruoan ottamisen.

3. Olen erittäin rohkea pissaamaan vessanovi auki.

4. Alastomuus.

5. Osaan pilkkoa kasviksia isoiksi paloiksi.

6. Jos joku on hävittänyt jotain ja autan häntä etsimään, löydän tavaran 110 % varmuudella. Jos minä en löydä, ei sitä löydä kukaan muukaan.

7. Olen äärimmäisen taitava keskustelija, koska tykkään istua hiljaa ja kuunnella.

8. Lasten kanssa leikkiminen ja piereskely.

9. Osaan hipsuttaa toista ihmistä hellästi, ja olen muutenkin aika hellä, mutta välillä raju.

10. Minulla on paljon oikeita kavereita ja mielikuvituskavereita eli olen hyvä kavereissa.

11. Osaan olla harjaamatta hiuksiani ja käymättä kampaajalle.

12. Olen hyvä käyttämään vaatteita, jotka äitini osti minulle, kun olin vielä lukiossa. #kokovartalopingviiniyöpuku

13. Tiskaaminen.

14. Koirankynnen leikkaaminen.

15. Masturbointi.

16. Seksiunet erityisesti silloin, kun olen kylässä enkä nuku huoneessa yksin.

17. Olen hyvä huomaamaan juhlissa, kun muiden vierailijoiden kahvikupit ovat tyhjentymässä.

18. Tarrojen liimaaminen.

19. Pystyn itkemään lähes kaikille asioille.

20. Olen kehittynyt kiipeilijänä kahden vuoden aikana valtavasti (köydessä, en boulderissa niinkään), ja viimeksi pääsin 7a-reitin puoleen väliin ja olisin mennyt sen loppuun, elleivät sormeni olisi tippuneet yksi kerrallaan maahan.

21. Osaan syödä yhtä ja samaa suklaalevyä tai karkkipussia kuukauden ajan.

22. Olen erityisen hyvä murisemaan täysin kontrolloimattomasti, jos joku yrittää ottaa minulta popcornia tai sipsiä tai ranskalaisia tai jotain, missä on paljon suolaa ja rasvaa.

23. Olen hyvä pelleilemään ja kertomaan livenä hillittömän hauskoja juttuja, joille aina joku nauraa.

24. Olen uskomattoman seksikäs ja viettelevä, kun sille päälle satun.

Olen ihan oikeasti näistä asioista ylpeä. Halusin kirjoittaa tämän listan myös siitä syystä, että meidän suomalaisten suusta tulee useimmiten "en mä osaa" ja "en mä tiiä" ja "ai kauheeta" ja "en mä kehtaa".

JOTEN NYT TULEEKIN KOTITEHTÄVÄ: Kirjoita oma listasi. Jos on vaikeaa keksiä kaikkia juttuja heti, voit kirjoittaa yhden jokaisena päivänä elämän loppuun asti tai sitten jouluun asti.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Tilaa Mielikuvituspoikaystävä signeerattuna!

Kirjoitin teille ohjeet, miten tämä onnistuu.

1. MOI! :)
 
2. Nyt voi tilata Mielikuvituspoikaystävän signeerattuna määlahjaksi tai kaverille joululahjaksi! 

 
3. Hinta on kokonaisuudessaan 17,90 e (ei postikuluja).

 
4. Mee tänne: http://atena.fi/henriikanblogi

 
5. MUISTA kirjoittaa tilatessa kampanjakoodi: HENRIIKKA

 
6. Seuraa ohjeita siitä eteenpäin ihan itsenäisesti, sä osaat, mä luotan suhun. ❤ 

 
7. Kampanja on käynnissä viikon 28.11. - 4.12.

 
8. Muista tilata pukilta myös piiskaa. Piiskaa ja mielikuvituspoikaystävä.


9. Kovempaa sitä piiskaa.

10. Kunnolla.

11. Heippa!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Parasta yksin asumisessa

Tiedättekö, mitä teen salaa iltaisin?

Minä tanssin. Tanssin ja heilun ja nyrkkeilen ja grapevineilen ja punnerran ja seksiliikun niin maan perkeleesti, että jos joku näkisi sen, se nauraisi niin, että kusisi housuunsa. Vedän nimittäin sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncén taustatanssija.

Tai ei. Vedän sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncé. Minulla on täällä ihan jäätävä mielikuvitusyleisö, ja se hurraa minulle, koska olen niin seksikäs (kts. kuva). Olen ihan hiestä märkä ja laulan tässäkin kuvassa "It's always darkest before the dawn", koska suu ei pysy kiinni.

Antti Tuiskun Keinutaan on myös kyllä niiiiin kova, että koiranikin osaavat jo sen kertsin tanssiliikkeet ulkoa. Ja äsken lauloin Elastisen mukana "Pahin vastukseni kattoo peilistä mua", ja katsoin itseäni silleen, että toiko pieni tirppana on pahinta, mitä on, ei pelota MORJES!



Muistan, että seurustellessa pahinta oli, ettei minulla ollut riittävästi salaista tanssiaikaa, mutta SINKKUNA JUMALAUTA ON JA MINÄ OTAN SIITÄ KAIKEN IRTI!

Ps. Olen nyt pari kertaa availlut Wordia ja tuijotellut tyhjää A4:sta. Olen tuijotellut sitä oikein kovasti ja intensiivisesti. Niin intensiivisesti, että olen löytänyt aivastuksen jälkiä näytöltäni. Ne ovat varmaan olleet siinä kauan. Ehkä olen aivastanut ne Mielikuvituspoikaystävän päälle.

Kerran olen kirjoittanutkin tyhjälle tiedostolle vähän jotain pientä: "ijsoahjodsye872." Suurensin sen kaikkeista isoimmaksi fontiksi. Vähän rapsuttelin häpyhuuliani ja huokaisin syvään. Oli niin kivaa siinä istua ja tuijotella.

Niin, että JOS kirjoittaisin uuden kirjan, niin mitä te sieltä haluaisitte lukea? Minä ja häpyhuuleni olemme yhtä avoinna kuin 24h Alepa. Antaa tulla vaan. Kaikki ehdotukset otetaan vastaan rakkaudella.

torstai 10. marraskuuta 2016

Pippelit, munat, lerssit ja kyrvät

Minulle tuli tänään hirmuinen huoli pojista ja miehistä. Siitä, että miesten seksuaalisuus näyttäytyy usein niin, että miehet ovat seksikoneita ja aina pitää olla mahtava stondis ja koko ajan täytyy haluta haluta haluta panna panna panna.

Siksi haluan vain sanoa, ettei pidä eikä täydy. On ihan normaalia, ettei aina huvita eikä aina seiso. Ei tarvitse juosta yöllä päivystykseen, jos ei yhtäkkiä saakaan lippua salkoon. Meillä kaikilla on erilaisia vaiheita seksuaalisuudessa. Välillä huvittaa ja välillä ei yhtään. Yleensä puhutaan vaan naisten seksuaalisuuden muutoksista, mutta ihan yhtälailla seksuaalisuus muuttuu, vaihtelee ja elää miehilläkin.

Niin ja onko sitäkään koskaan sanottu ääneen missään, että se on ihan just passeli, että reikään tamppaaminen kestää 3-5 minuuttia niin kuin suurimmalla osalla. Kyllä. Ei tarvitse jyystää 45 minuuttia muna verillä ja reikä rakkuloilla. Seksi on ihan helvetin paljon muutakin kuin pelkkä penetraatio tai jäykkä elin. Seksi ei ole pornoa.

Sen vain halusin sanoa.

Ja senkin haluan sanoa, että jos on huolta omasta munasta, niin mene lääkäriin ja kerro siitä. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta tee se silti. Moneen asiaan ja huoleen on saatavilla apua. Ota se vastaan.

Rohkeutta! <3

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kun käytät deittiappia ihan onnessas...

(Tämä on mainos mainos mainos maonis masoni simano samoni simona.)

Minä en kestä sitä, että tänään tulee viimeinen Ensitreffit alttarilla, koska kenen parisuhdetta nyt enää sitten pääsen stalkkaamaan ja analysoimaan. En kenenkään. Kukaan ei laske minua kotisohvalleen tuijottamaan riitoja ja rakkauden lämpöä, paitsi, että haluan nähdä vain riitoja enkä mitään äklöhempeilyä.

Mutta ei se mitään, koska kohta minä menen naimisiin itsekin, varmaan noin viikon päästä, koska kokeilin uutta Heya-deittiappia, joten heippatirallaa vaan!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Apua seksittömään elämään

Minua kiehtoo hirveästi keskustelu siitä, että suomalaiset puuhaavat nykyään seksiä vähemmän keskenään. Että pariskuntien (kolmoskuntien ja neloskuntien myös?) pitäisi panna enemmän. Siitä se onni tulee, panemalla tulee.

Tässä oiotaan mutkia suoriksi vähän samalla tavalla kuin sanoisi masentuneelle ihmiselle, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille. Lenkillä käyminen ja seksi tekevät hyvää - mutta ainoastaan silloin, kun itse haluaa ja jaksaa tehdä niitä.

Liikunta saattaa rasittaa ennalta väsynyttä kehoa todella pahasti lisää. Kroppa ei vaan siedä enää sitä, että lihaksetkin kipeytyvät. Se luulee olevansa entistä sairaampi, ja uupumus voimistuu. Ja sanomattakin selvää, ettei seksistä tule nautinnollisempaa, kun sitä tekee väkisin.

Lampun vaihtaminen ei auta silloin, kun sähköverkossa on häiriö.

Toisaalta tämä teema mietityttää myös siksi, että olen itse sinkku enkä juurikaan harrasta seksiä muuta kuin sormieni, suihkuni ja vibraattorieni kanssa.

Olen silti onnellinen.

Huh huh.

HUH HUH.

Jos mietin oman elämäni onnellisuuspalettia, se on kaikkine suruineen ja iloineen sopivassa balanssissa. Vastoinkäymisiä tulee, mutta niin tulee onnellisuuden hetkiäkin. Seksi hyvän tyypin kanssa olisi ihan super hauskaa, mutta joskus elämässä tulee aikoja, kun sillä saralla on variaatiota vähemmän.

Toki olen työstänyt asiaa sinkkuaikanani paljon ja minulta on mennyt tovi aikaa hyväksyä ja sopeutua tämän tyyliseen elämään. Ja tietysti tämä on kohdallani oma valinta, koska en halua harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa. Varmasti löytäisin baarista tai deittiappeista seksiseuraa alle tunnin sisällä. Mutta minä tiedän, etten nauttisi siitä. Kaikkea on jo kokeiltu. Hyvä seksi tarkoittaa minulle samaa kuin luottamus ja hyvä yhteys toisen kanssa. Itse akti on siinä toissijaista.

Lopuksi haluaisin kehottaa niitä pariskuntia, joille seksistä tai seksittömyydestä on tullut murhe, menemään terapiaan. Menkää menkää menkää. Kokeilkaa edes. Voitte saada sieltä uudenlaisia työvälineitä kommunikointiin, jos homma on äitynyt nälvimiseksi tai puhumattomuudeksi. Voitte saada sieltä sähköverkon takaisin päälle, ja se voi järkyttää, jos on pitkään elänyt pimeydessä - nimittäin joskus se voi tarkoittaa myös eroa.

Myös yksinasuvia, jotka ovat huolissaan omasta seksuaaliterveydestään, rohkaisisin puhumaan ammattilaisen kanssa.

Rohkeutta!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Sinkkubloggaaja taas alasti

Minä tiedän blogitilastoista, että siellä ollaan googlailtu "henriikka rönkkönen alasti" ja päädytty sitten tänne, koska olen otsikoinut joitain blogauksia esimerkiksi sanalla "tissikuvia".

Toistaiseksi olette löytäneet vain seksikkään kuvan minusta kokovartalopingviiniyöpuvussa ja kuvan perseestäni.

Ai niin, ja tissini tietysti!

Nyt saatte hieman lisää, koska joulukin lähestyy ja varpunen tiistaiaamuna.


Tämä kuva siitä syystä, että minua rassaa edelleekin ISOSTI se, että mediassa ja somessa on näkyvillä vain yhdenlaista vartalotyyppiä seisomassa yhdenlaisessa "pylly takana huulet edessä"-asennossa.

Kävin korkkaamassa viikonloppuna Mäkelänrinteen uimahallin, se oli ollut remontissa viime keväästä. Meinasin pyörtyä sinne, kun en nähnyt yhtäkään "pylly takana huulet edessä"-asentoa naisten pukuhuoneessa. Olin jo ihan, että mikä helvetti näitä naisia vaivaa. Siinä seisovat ihan normaalisti pyllyt vertikaalisesti vartaloon nähden ja näyttävät tavallisilta - kauniilta.

Miestenpuolelle en päässyt katsomaan, pullistelevatko miehet suihkussa siksbäkkejään samalla, kun pesevät 60 kilon kahvakuulalla kainaloitaan.

Olen itse semmoinen nakupelle, että puen vaatteet päälle ainoastaan sen takia, että voin riisua ne. Yllä olevassa kuvassa yritin saada vangittua reisiselluliittimonttuni, mutta päiväpeittoni sumensi ruudun jokaisessa kuvassa ja minä luovutin. Ei elämä voi olla sellaista, että taistelee päiväpeittoja vastaan.

Minun pyllyssäni ja reisissäni on paljon tavaraa, mistä ottaa kiinni. LÄSKIÄ SAATANA! <3 

Minulta itseltäni kesti melkein 30 vuotta oppia hyväksymään kroppani, vaikka olen aina ollut äärimmäisen hoikka, semmoinen läpipaskoja.

Minä tiedän myös, etten ole ainoa, joka on paininut tai painii edelleen näiden asioiden kanssa. Joskus itsekin kipuilen vartaloni kanssa. Esimerkiksi juuri viime kesänä itkin yhden illan, koska mielestäni vartaloni on niin ruma. Se meni onneksi ohi. Tiesin, että se menee ohi. Tiesin, että minulla on vain huono päivä. 

Tämä kipuilu liittyy myös siihen, että koen välillä, etten ole riittävä. Yleensä miehille, monesti myös moneen muuhunkin asiaan, mutta erityisen isosti asia nousee mieleeni juuri miesten kautta. Minulla on paljon työstettävää vielä tällä saralla, mutta olen tullut pitkälle jo.

Haluaisinkin sanoa teille kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni ja stalkkaajilleni, että sinä et ole yksin näiden asioiden kanssa. 

Sinä olet rakastettava just noin. Sinun kehosi on sinun kulkuneuvosi ja nautinnon lähteesi. Pidä siitä hyvää huolta ja helli sitä. Se on ihan mielettömän upea. Sinä olet ihan mielettömän upea. <3

maanantai 17. lokakuuta 2016

10 vastausvaihtoehtoa kysymykseen "Miten sä voit olla vielä sinkku?"

Rakas sinkku,

"Miten sä voit olla vielä sinkku?" -kysymys saattaa tuntua hämmentävältä ja siihen voi olla vaikea vastata äkkiseltään mitään. Kysymys esitetään usein kohteliaisuutena, mutta on ilmiselvää, että vastauksesta odotetaan paljastuvan jotakin järkyttävää.

Tässä muutamia valmiita vastausvaihtoehtoja, joista voit napata omasi.

Virke on hyvä aloittaa "En tiedä, ehkä se on se, että..."

1. syön aamupalaksi vihersmoothien, johon laitan kuusi (6) Raimo-pupuni papanaa

2. kissani rupeaa kiroilemaan kovaan ääneen, kun tuon kumppaniehdokkaan luokseni

3. puraisen suuseksin jälkeen miehen terskan irti

4. suoristan öisin salaa kumppaniehdokkaan häpykarvat

5. ulostan vain suuhun

6. nukun vielä vanhempieni vieressä, ja se on jostain syystä kumppaniehdokkaille ongelma, erityisesti silloin, kun harrastamme seksiä

7. en usko klitorikseen

8. menen treffeille muuttoautolla, jossa on kaikki tavarani

9. oon kyllä ihan normaali, mutta aiztsum kraaaputs ajajajajaja mokra mokra MOKRA

10. *viheltää Ukko Nooan peräreiällä*


ja lopettaa "...mutta en tiiä sitten, voi olla joku muukin syy."

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mitä meille masturboiville yksineläjille pitäisi oikein tehdä?

Kaikenmoisia huolia maailmassa.

Minulta kysytään usein haastatteluissa mielipidettä kahteen kaikenmoiseen huoleen. Toinen on se, että suomalaiset masturboivat nykyään enemmän ja harrastavat tutkimuksen mukaan vähemmän muunlaista seksiä. Niin, että mitä pitäisi tehdä? Toinen on se, että sinkkujen määrä kasvaa suurissa kaupungeissa koko ajan ja voi herranjestas, mitä pitäisi tehdä. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?!

Minua vähän naurattaa nämä tämmöiset kaikenmoiset huolet. Se voi johtua siitä, että olen osa tätä kasvavaa sinkkujen määrää enkä harrasta minkään muunlaista seksiä kuin sooloseksiä, koska se on ihan sairaan kivaa ja olen siinä ihan älyttömän hyvä ja reipas tyttö ja tiedän täydellisesti, minkälaista hellää kosketusta mahtava pimppini kaipaa, ja myöskin siksi, että olen seitsemän ja puolen vuoden aikana yrittänyt opettaa jo niin montaa miestä tutustumaan pimppiini ja koskemaan siihen hellästi ja tutkailemaan sitä joka puolelta, mutta oppi ei vaan kertakaikkiaan tunnu menevän perille, joten en nyt vaan toistaiseksi jaksa tehdä sitä hommaa, koska minun pitää kunnioittaa pimppiäni ja sen onnellisuutta myöskin.

Minusta on ihanaa, että suomalaiset masturboivat enemmän. HYVÄ ME! Ihan superia! Antakaa palaa! Vihdoinkin negatiivinen kielletyn leima alkaa haalistua tämän asian ympäriltä.

Mitä seksiin tulee, en ymmärrä huolta. On ihan äärimmäisen tärkeää tietää, mistä itse nauttii ja löytää kumppanin/kumppaneiden kanssa yhteinen seksuaalinen rytmi, jotta kaikki voivat hyvin. Se, mikä seksimäärä kenellekin sopii, ei ole mikään mittari.

Seksistä puhutaan nykyään avoimemmin, mikä on myös voinut tuoda näihin kyselyihin rehellisempiä vastauksia. Jos päässä takoo "seksiä pitää harrastaa 2,73 kertaa viikossa", on ihan hirveän kiva vastata lomakkeeseen, että joo joo kyllä meilläkin, vaikka kumppanin värkki on umpeutunut 10 vuotta sitten ja vehje sulautunut reiteen kiinni 80-luvulla. On älyttömän rohkeaa sanoa, että hei meillä sekstaillaan kerran kuukaudessa ja me molemmat ollaan tyytyväisiä siihen. Kokeilkaapa sanoa se jollekin, vaikka panisittekin enemmän. Katsokaa sääliviä reaktioita, punaisia poskia, pöyristyneitä silmiä.

Samanlaisia katseita saa sinkkuna, kun kertoo, ettei ole pannut vuoteen. Ai kauheeta. Jollakin on aina sanansa sanottava toisen ihmisen seksielämästä. Aina. Toisen ihmisen seksielämä on aina ihan perseestä. Joko pannaan liikaa, että kyllä siinä on nyt jotain häikkää, kyllä se kohta loppuu. Tai sitten pannaan liian vähän, että oletteko miettineet eroa, että kyllä se kohta loppuu.

Seksuaalisesti tyytyväinen voi olla niin monella eri tasolla.

Ja sitten me sinkut, joita vaan sikiää lisää kaikissa kaupungeissa. Ai että. Joku sinkkurutto varmaan. Voi että. Mitä meille pitäisi tehdä? Huh huh.

Minä haluan sanoa sen verran, että saattaa olla mahdollista, että sinkkuihminenkin on onnellinen. Saattaa olla. Ehkä. Onnellinen. Onnellinen nukahtaessaan tahmainen käsi sängyn reunan ulkopuolella roikkuen, kun ei ole jaksanut omien iltahellyyksien jälkeen enää nousta pesemään sitä.

En tiiä sitten. Onhan se huolestuttavaa. Se semmoinen. Mahdollisuus siihen, että on onnellinen itsekseen. En tiiä. Huh huh. Rankkaa.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Terveisiä Nykytreffeiltä - olen täällä livebloggaamassa!

 Moi ja terveisiä täältä EMMAsta Nykytreffeiltä! APUA!

Olen täällä siis livebloggaamassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kirjoitan blogialustaani tekstiä, joka heijastetaan reaaliajassa isolle valkokankaalle.

(Tähän yksi jumalauta. Jännittää niin helvetisti! Jengi tuijottaa, mutta onneksi on viiniä, jonka kaadoin jo pöydälle. Huomaan myös, että ajatukset harhailee koko ajan kaikkialle ja ihmiset harhailee kaikkialle ja kaikki harhailee kaikkialle, mutta kivaa on!)

EMMAssa on siis tällä hetkellä semmoinen näyttely, jonka nimi on Kosketus. Noh. Minä - vanha kunnon heinolalainen runkkari - luulin, että niitä taideteoksia saa räpeltää, olin jo sormi ojossa menossa tökkimään semmoista kaunista timanttihässäkkää. Mutta ei. Ei saa koskea. Henriikka ei. (kuva lavastettu)



Mutta siis täällä on juuri nyt treffitapahtuma: Sinkut ovat valinneet yhden taideteoksen, jonka äärelle he menevät juttelemaan jonkun kivan tyypin kanssa. Sitten seuraavaksi etsitään uusi tyyppi, joka on kiinnostunut eri taideteoksesta ja höpötellään tämän kanssa. Samalla juodaan viiniä ja skumppaa, ja kaikilla on kivaa.

Näen täältä pallotuolistani koko ajan kohtaamisia. Tyypit ovat löytäneet uutta juttuseuraa. Ihan mieletöntä!



Toivoisin ihan hirveästi vastaavanlaisia tapahtumia lisää. Ihmiset, jotka toivovat elämäänsä uusia tuulia, kaipaavat tämänlaisia kohtaamisia.

Ja sitä kosketusta, josta tämä näyttelykin kertoo. Nimittäin jos jotain puuttuu sinkkuihmisen elämästä, se on läheisyys. Sitä ilman elää kyllä erinomaisesti ja onnellisesti, mutta siinä vaiheessa, kun joku oikeasti rutistaa ja halaa, saattaa kroppa joutua jonkunlaiseen shokkireaktioon, että mitä helvettiä, voiko tämä tuntua näin hyvältä.

Yksi näyttelyn teemoista on Ihminen ja valta. Valtahan näkyy kaikkialla koko ajan, jokaisessa kohtaamisessa on toisella enemmän valtaa kuin toisella. Sinkkuihmisenä olen törmännyt eräänlaiseen vallankäytön muotoon, joka liittyy juuri treffailuun ja uusien ihmisten tapaamiseen.

Tämä näkyy käytännössä siis niin, että toinen ei vastaa viesteihin, katoaa tai ei sano suoraan, ettei ole kiinnostunut. Tyyppi siis roikuttaa toista elämässään mukana vähän niin kuin vararakkautena tai varapanona, vaikkei halua tutustua tähän paremmin. Tällainen käytös taas aiheuttaa yleensä vastapuolelle - siis hänelle, joka jää epätietoisuuden tilaan - todella paskan olon. (Olen kirjoittanut aiheesta blogauksen ja myös ehkä saatoin kirjoittaa saman jutun kirjaani, mutta en muista, koska en ole lukenut sitä.)

Nyt minulla on enää 10 minuuttia aikaa, sitten homma on ohi ja julkaisen tämän blogitekstin. Eikäkö julkaisen tämän nyt.

On ollut ihan huippukokemus, jengi on uskaltanut tulla juttelemaan ihan taukoamatta melkein. Se tuntuu tosi kivalta. <3

KIITOS!