Google-haut

Google-haut

maanantai 13. helmikuuta 2017

Huomenna on ystävänpäivä

Kalenterissani lukee, että huomenna on ystävänpäivä.

Minä aloin tuntua pakottavaa suorittamisen tarvetta, koska kirjoitan sinkkublogia. Että nyt pitäisi olla jotain sanottavaa tästä. Somen uutisvirtani täyttyy meemeistä, joissa rakastavaiset kokevat vihdoin sen hetken, josta runoissa puhutaan, ja me muut sitten tukehdutaan itselle ostamaamme sydänvaahtokarkkiin yksin yksiössämme.

RIP Henriikka Rönkkönen 1984-2017
Nukkui rauhattomasti pois
Kurkusta löytyi jotain valkoista

Minulla ei ole mitään sanottavaa mistään.

No vähän on.

Voin kertoa teille ennustajaeukon tavoin, että tulen heräämään huomenna ensimmäisen kerran noin klo 06.38, kun toinen koirani alkaa tuijottaa minua. Tätä jatkuu koko aamun, kunnes nousen ylös. Kyllä koiraani sitten nukuttaa. Mukava kääriytyä rullalle omaan petiin, kun on saatu emäntä keittiöön. Viime yönä heräsin jo neljältä. En tuijotukseen vaan hirveään paskan hajuun. Jompi kumpi koiristani toimi käänteisenä ilmanraikastimena, hengitti suun kautta sisään raikasta huoneilmaa ja laski sen peräreiästään ulos semmoisena tiivisteenä, että se laajenee vieläkin täällä. Nenäkarvani muuttuivat ruskeiksi. Meinasin kuolla.

Mutta en kuollut.

On hyvä muistaa, että paskakin kuuluu elämään. Ystävänpäivän tehtävä onkin muistaa niitä tyyppejä, joiden kanssa sitä voi lapioida yhdessä.

Huomenna voi siis osoittaa välittämistä jokaiselle rakkaalle tyypille omassa elämässä. Kaikkina muinakin päivinä voi osoittaa, mutta jos on jostain syystä unohtunut niinä muina päivinä, niin nyt on hyvä hetki viimeistään sitten. Muistakaa pitää huolta toisistanne huomenna ja aina.

Ketään ei saa jättää yksin lappamaan paskaa.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kahdeksan vuotta sinkkuna WADAP!

14 vuotta sitten valmistuin lukiosta, kirjoitin kaikki muut aineet jotakuinkin perseelleen paitsi äidinkielen, erosin ensimmäisestä poikaystävästäni ja ajattelin, etten koskaan enää tapaa ketään ja olen koko loppuelämäni yksin.

9 vuotta sitten kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, opiskelin opettajaksi, suunnittelin kirjoittavani gradun lastenkirjallisuudesta ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla, jossa riisuuduin alasti, vaikkei olisi tarvinnut ja häpesin sitä koko hierontatuokion ajan.

6 vuotta sitten luinkin pornoa graduani varten, runkkasin paljon, elin elämäni villeintä sinkkuaikaa, rellestin, paneskelin menemään minkä kerkesin, sain klamydian ja aloin etsiä vaihtoehtoja, miten pääsisin vuodeksi ulkomaille.

5 vuotta sitten valmistuin maisteriksi, irtisanouduin työpaikastani, jossa olin työskennellyt 7 vuotta, lopetin kohuseksibloggaamisen, valmistauduin henkisesti lähtemään vuodeksi ulkomaille ja olin tästä kaikesta vähintäänkin yhtä sekaisin kuin noroviruksen riivaama peräreikä.

4 vuotta sitten olin juuri hyvästellyt rakkaat amerikkalaiset ystäväni ja lentänyt New Yorkiin mukanani 30 kiloa tavaraa ja 281 päivää elämää Yhdysvalloissa. Join lentokenttähotellissa aamukahvia kertakäyttömukista, söin vohvelia kertakäyttölautaselta kertakäyttöhaarukalla ja –veitsellä. Laukkuuni olin laittanut pienen shampoopullon hotellihuoneen vessasta vain sen takia, että se oli ilmainen. Vuoteen sisältyi vähintäänkin 10 vuoden edestä henkistä kasvamista, muutama kilo fyysistä kasvamista, itkua, ikävää, tuskaa, surua, hymyä, nautiskelua, rentoutumista, onnea ja suurta iloa siitä, että saan ihmiset maailman toisellakin puolella nauramaan (tai vaihtoehtoisesti kiusaantumaan) olemalla oma hölmö itseni.

Vuosi sitten yksi suurimmista unelmistani toteutui, kun sain kustannussopimuksen.

Tänään en vieläkään tajua, että kirjaani myydään R-kioskeilla ja ruokakaupoissa, ja että Mielikuvituspoikaystävä löytyy monen sellaisenkin ihmisen kainalosta, jotka eivät ole koskaan elämässään ostaneet kirjaa.

Sen tajuan kuitenkin, etten enää pelkää yksinäisyyttä enkä sinkkuna (tai alastomana) olemista. Kahdeksan vuotta pärähti täyteen (sinkkuutta) ja voi Pyhä Vaginapieru, minkälainen seikkailu tämä matka on ollut.

Mutta ilman seikkailuita ei synny hyviä tarinoita. Siksi haluankin sanoa kaikille teille kanssasinkuille erään ikivanhan viisauden:

Jos pelkäät, älä tee sitä – mutta jos päätät tehdä sen, älä pelkää.

(tämä sananlasku on kenties aikoinaan tarkoitettu sotilaille, joiden tehtävä on ollut survoa kivikirves kaverin pään läpi, mutta ei mietitä sitä nyt)

Rakkautta <3

maanantai 23. tammikuuta 2017

Vaadin kirjeiden kirjoittamisen takaisin!

En pidä viestittelystä. Tai siis pidän. En pidä.

Silloin ennen vanhaan, kun kaikki oli vielä yhdeksänkymmentälukulaisemmin, sain ensimmäisen puhelimeni, äitini vanhan Nokian halkokännykän. Kun sain tekstiviestin (yleensä äidiltäni, koska kavereillani ei vielä ollut käsipuhelinta), pienelle keltaiselle näytölle tuli ilmoitus "SANOMA TULLUT".

Se oli hyvää aikaa. Ei nähnyt, onko kaveri lukenut sanoman vai ei. Tai onko se mennyt perille ylipäätään. Puhelimen muistiin mahtui 20 sanomaa ja piti valita huolella, mitkä niistä halusi säilyttää, ja mitkä kirjoittaa ylös vihkoon. Kyllä. Minulla oli vihko, johon teini-iässä kirjoitin poikien kanssa käydyt keskustelut.

Älypuhelimessa olevat messengerit ja viestisovellukset muuttivat kaiken. Yhden lähetetyn sanoman merkitys livahti kuin pieru parvekkeelta. Kirjoitettu teksti muuttui yhä enemmän puheen kaltaiseksi. Mutta kuitenkin sellaiseksi, etteivät edes emojit ole pystyneet saamaan siihen tarpeeksi ilmeitä ja eleitä, ettei väärinkäsityksiä syntyisi.

Kukaan ei varoittanut, että muutoksen mukana tulee läjä tahmeaa paskaa.

Koska viestejä voi lähettää niin paljon, yhtä paljon niihin voi olla vastaamatta. Enkä nyt tarkoita sellaista, että jos viiden vuoden takainen random-pano kyselee yhtäkkiä mahkuja perseeseen, olisi epäkohteliasta olla vastaamatta.

Vaan tarkoitan sellaista, että sutinaa on. Viesti on nähty. Paikalla on oltu. Useita kertoja. Vastausta ei kuulu moneen päivään, jos koskaan. On ihan käsittämätöntä, miten kivasti alkanut päivä voi olla pilalla yhden saatanan pienen "moi mitä teet tänään"-viestin takia. Saatana perkele vittu.

Ei ennen vanhaan mitään tällaista ollut. Odotettiin vuosi, että vastaako se siihen kirjeeseen. Ja jos ei vuoden aikana kuulunut mitään, odotettiin koko loppuelämä. Se oli hyvää aikaa se.

Vaadinkin kirjeet takaisin. Vaadin jotain eforttia siihen yhteydenpitoon eikä mitään emojeita saatana. Omalla verellä kirjoitetaan itsetehdylle paperille sulkakynällä ajatuksia, mietteitä ja otteita virsistä. Lopuksi itketään siihen oikeaan alakulmaan kolme kyyneltä.

Jotain rotia tähän hommaan.

Saatana.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Tämä otsikko on kaikkein vaikein keksiä

Moi ja erittäinkin kivaa tammikuuta!

Tässä kuussa minä täytän neljän tissin verran eli 33. Ja koska meillä ei lasketa, niin olen ollut sinkkuna kahdeksan vuotta. Sen pystyy laskemaan sillä tavalla, että laittaa nuo tissit vastakkain päällekkäin niin tulee kahdeksan. Kirjoitin kuitenkin pitkästä matikasta C:n eli uskokaa vain.

Olen hyvä myös kielissä, kuten varmasti uskotte. Luin lukiossa ranskaa kuusi vuotta ja kirjoitin siitä I:n eli hylätyn. Jemapel vaan sullekin. Kerran meillä oli kuunteluharjoitus, ja minä sain oikein 7/10. Luokan paras tulos. En itsekään meinannut uskoa. Tuulettelin ja hymyilin tyytyväisenä. Itsetuntoni kasvoi. Vulevu kuse avec mua se suar. Kun palautin kysymysvihkon opettajalle, hän huomasi, että minulla oli väärän vuoden kysymykset. Eli ne eivät liittyneet ollenkaan kuunteluun. Minä en ollut huomannut mitään. Vulevu kuse.

Mitä muuta kuuluu, kysyn itseltäni nyt.

No olen käynyt Tinderissä painamassa ruksia. Se on varma tapa päästä treffeille, laskin sen aivan itse ranskaksi.

Oikeastikin käyn treffeillä vain noin kerran vuodessa ja valmistaudun siihen 364 päivää painamalla ruksia, ja sitten yhtäkkiä painan sydäntä ja käyn nopeasti kahvilla jonkun kanssa ja tulen äkkiä pois enkä mene enää koskaan minnekään ainakaan vuoteen.

Tästä syystä olen Suomen johtava sinkku, enkä aio menettää asemaani ja titteliäni ihan kovin helposti.

Pusut!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Rakkautta vuoteen 2017 ja sen yli

Vuosi 2016 alkaa olla paketissa.

Maailmankaikkeutta ei kyllä yhtään kiinnosta nämä ihmiseläimen vuosilaskelmat, mutta meille se on tärkeää.

Päiviä laskemalla voi määritellä monia asioita, hyviä ja huonoja. Voi syyttää päivää, vaikka päivässä itsessään ei ole mitään vikaa. Voi kiittää päivää, vaikka aurinko nousee samalla tavalla joka aamu (ainakin ihan vähäsen ja enimmäkseen pilven takana tähän aikaan täälläpäin maailmaa).

Minä sain eilen kuulla suru-uutisen läheisen poismenosta.

Nämä tällaiset hetket muistuttavat, että meidän jokaisen on aika lähteä joku päivä. Kaikkea muuta epäkivaa voi vältellä, mutta sitä ei kukaan.

Siksi haluaisin näin vuoden lopuksi muistuttaa, että viimeisten hengenvetojen äärellä millään muulla ei ole elämässä lopulta väliä kuin rakkaudella. Kaikki palautuu siihen, vaikka kuinka yrittäisi sinnitellä kiinni katkeruudessa, vihassa tai anteeksiantamattomuudessa.

Nyt uudenvuoden tienoilla on hyvä laskea irti niistä menneistä pahoista päivistä, kiittää hyvistä ja painaa oikein vasaralla mieleen, että mitä hyvää elämässä on. Paljon on siinä kaikkea, jos vaan uskaltaa katsella.

Minä aion viettää tämän uudenvuoden koirien kanssa kotona. Haen Subia ja Kokista ja katson Amerikan Piirakkaa. Mielikuvituspoikaystävä rapsuttaa minua selästä ja hipsuttaa tukkaani käskystä ja ampuu peräreäistään roomalaisia kynttilöitä ilokseni.

Ihanaa uuttavuotta, rakastaa toisianne myös selvinpäin. <3

perjantai 23. joulukuuta 2016

Lämmintä joulua

Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni tasapuolisesti, paitsi vähän vähemmälle sille, joka pyytelee alastonkuviani.

Katsoin äsken jonkun romanttisen jouluelokuvan Netflixistä ja vähän itkin, vaikka elokuva oli ihan kamala. Siinä Sarah Jessica Parker seurusteli jonkun tyypin kanssa, joka rakastui Sarahin siskoon, ja Sarah rakastui miesystävänsä veljeen, ja kaikki olivat onnellisia ja äiti kuoli.

Kaikki tuossa elokuvassa oli niin omituista, että minusta siinä olisi voinut näytellä Ridge ja Thorne Forrester ja vaikka Brooke ja Brooken sisko. Sitten en olisi itkenyt, ehkä vähän oksentanut olisin. Tai no ei sittenkään olisi ollut hyvä, koska söin juuri tortilloita eikä niitä ole kiva oksentaa.

Eli kaikki hyvin sittenkin.

Minä olen valmistautunut rauhoittumaan ottamalla väkisin valokuvia koiristani, koska jotain kärsimysnäytelmää piti tähän pimeään arkeen saada. Mielikuvituspoikaystävän kanssa olemme lomariidoissa, kun päätimme availla tunnelukkoja tässä, kun on pyhät ja kuuluu nauttia vapaa-ajasta. Nyt on hyvä hetki murjottaa ja vittuilla salamyhkäisesti.

Täällä minun kotonani tuoksuu jo ihan joululta eli ähkypierulta.

Pitäkää huolta rakkaistanne älkääkä ruvetko pokailemaan sisarustenne puolisoita, vaikka elokuvissa se on ihan normaalia ja tekee kaikki lopulta onnelliseksi.

Pus.




keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki. <3 Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.

Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti. En ole harrastanut seksiä juuri ollenkaan, muistaakseni pari kertaa joskus viime talvena. Silloinkin olin ihan hiljaa enkä lauennut. Makasin selälläni ja mietin, miten kiltti olen siinä maatessani ihan paikallani suu supussa ja jalat vähän levällään, ei liikaa. Tuntui niin kiltiltä.

Olen kyllä runkannut aika paljon. En tiedä, lasketaanko se mihin. Jos se lasketaan tuhmuuden puolelle ja saan risuja, niin saatan kiihottua niistä oksista ja siitä piiskausajatuksesta eli en oikein ole varma siitäkään, että kannattaako.

Siitä tulikin mieleeni, että oletko sinä Joulupukki kaikkien tonttujen isä vai mikä sinä olet niille. Ei se minulle tietenkään kuuluu, mutta mietin vain, että mitä teet naisystäväsi kanssa, kun ei ole joulu. Ja onko ne risut jo kerran käytetty, mitä annat eteenpäin. Sitä mietin vaan, että onko niissä oksissa jotain vikaa. Tekevätkö ne enemmän naarmuja tai muuta ikävää? Minua ei sellainen haittaa.

Olen minä myös sillä tavalla ollut vähän tuhma, että kirjoitin semmoisen kirjan, jota en itsekään pysty lukemaan. Siinä on kamalia sanoja, jotka eivät kiltille tytölle sovi, kuten kyrpä ja nussia. Muistaakseni käytin tällaisia sanoja. Voi myös olla, etten käyttänyt ja nyt vaan muuten vain mietin niitä koko ajan.

Oletteko naisystävänne kanssa avoimessa suhteessa, mietin nyt. Ei se minulle kuulu tietenkään, mutta mietin sitä, että jos illalla tulet ja olen vaikka juuri tullut suihkusta ja on niitä risujakin siinä. Ja sylissäsi saatan istua niin kuin kiltin tytön kuuluu. Vähän huonosti osaan pyyhettä kietoa sillä tavalla, ettei se tipu eli on siinä jotain riskiä vähän sitten.

Tontuista en niin välitä, jos sitä mietit nyt. Olen nimittäin nähnyt kuvia vain sellaisista satavuotiaista tontuista ja lapsitontuista. Tietysti, jos tunnet jotain minun ikäisiäni tonttuja (n. 30-40-vuotiaita), niin voit ottaa mukaan. Mietin jotain sellaista kaveria kuin Pete Parkkosen uusimmalla videolla on. Jotain semmoista ihan tavallista perusöljyttyä rakastajaa, jolla on kulkunen päässä tai jossain.

Ei minulla muuta tällä kertaa. Kaikkea hyvää sinne ja jos nyt menen runkkaamaan, niin minkälainen tonttu katselee. Haluaisin vain tietää. Ja mistä katselee? Onko ikkunan takana, saunassa vai parvekkeella? Mietin vain, että miten päin olen sitten tuossa sängyllä vai pitääkö mennä vessaan.

Hyvää Joulua ja nähdään pian! En toivo mitään lahjaksi paitsi uuden sängyn. Mielelläni ottaisi aika kalliin, ja jos voisit ottaa tuon vanhan mukaan samalla. Ostin sen aikoinaan Heinolasta omalla rahalla, maksoin 1000 markkaa. Voit siitä miettiä eli jos vaikka euroissa 1000 siihen sänkyyn laitat. KIITOS!

Rakkaudella,
Henriikka



Miten lähestyä kaveria seksimielellä?

"Semmoista kyselisin, että josko voisit kirjoittaa, miten kannattaisi lähestyä kaveria seksuaaliset ajatukset mielessä niin ettei se kaveri säikähdä?

Kun siis on yksi ystävä, jonka kanssa mielelläni vähän peittoa heiluttelisin, mutta kun hän on aika ujo ja kokematon, niin en tiedä miten asian kanssa etenisin, etten häntä pelästytä ja ystävyyttämme riko."


Moikka ja kiitos kysymyksestäsi! Voisin kirjoittaa.

Ei kannata ainakaan istua naamalle, ruveta masturboimaan kaverin ollessa luonasi tai yllättäen riisuutua alasti. Kaikkea on kokeiltu, ei toimi. Seksi saattaa onnistua, mutta ystävyys menee.

Haluaisin esittää sinulle vastakysymyksiä. Oletteko suudelleet tai olleet muuten lähekkäin? Pidätkö hänestä romanttisessa mielessä vai haluatko vain seksiä? Tarkoitatko kokemattomuudella, että hän on aikuinen ja kokematon vai että hän on 10-vuotias? Jos jälkimmäinen, olethan itsekin aikalailla samanikäinen. Jos et ole, ota yhteyttä esimerkiksi Sexpon seksuaalineuvontapalveluihin, niin saat apua.

Kun olet pohtinut mielessäni näitä asioita, toimi seuraavasti.

Puhu hänelle. Sä pystyt siihen. Sä osaat. Just niillä omilla sanoilla, jotka päähän popsahtaa. Jos hän on messissä, homma on siinä. Muista olla valmistautunut myös siihen, että saat pakit. Kunniota hänen päätöstään ja mieti, pystytkö olemaan hänen ystävänsä, vaikka seksiä ei välillänne tule olemaan.

Noin! Sillä se selviää. :) Nyt tulee joulukin kivasti niin on hyvin aikaa hoitaa tämmöiset mieltä vaivaavat jutut pois alta. Tämän voi ajatella semmoisena joulusiivouksena. Ei tarvitse enää ensi vuonna pohtia samaa asiaa.

Superisti rohkeutta tähän! Se menee just niiku pitääki.


torstai 1. joulukuuta 2016

24 asiaa, joissa olen hyvä

Ajattelin näin joulukuun kunniaksi tehdä listan asioista, joissa olen hyvä.

Yleensä lista tehdään siitä, mitä toivoisi toisen ihmisen olevan, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Semmoiset listat voivat rajata pois hyviä kandidaatteja kuten naapurirakennuksen talonmiehen (häntä ei osaa ajatella sillä tavalla ja on jo yli 60), kalamyyjän (haju) tai Robert Downey Jr. (ei muka voi koskaan saada).

Minä uskon puhtaasti siihen, että sydän kyllä kertoo, kuka on hyvä ja kuka paha.

Mutta tämän listan halusin tehdä, koska meillä oli kerran lukiossa tehtävänä kirjoittaa kolme hyvää asiaa itsestä enkä keksinyt mitään muuta kuin "liikunnallinen" ja sitten kaveri sanoi, että kirjoita "hauska". Aika tehtävälle alkoi loppua, joten kolmanneksi pistin "kiva". Mielestäni lista oli huono, ja se on vaivannut minua tähän päivään asti.

Joten nyt tulee uusi päivitetty versio - 24 asiaa, joissa olen hyvä!

1. Olen hyvä kirjoittamaan.

2. Uskallan mennä ruokapöytään ensimmäisenä ja aloittaa ruoan ottamisen.

3. Olen erittäin rohkea pissaamaan vessanovi auki.

4. Alastomuus.

5. Osaan pilkkoa kasviksia isoiksi paloiksi.

6. Jos joku on hävittänyt jotain ja autan häntä etsimään, löydän tavaran 110 % varmuudella. Jos minä en löydä, ei sitä löydä kukaan muukaan.

7. Olen äärimmäisen taitava keskustelija, koska tykkään istua hiljaa ja kuunnella.

8. Lasten kanssa leikkiminen ja piereskely.

9. Osaan hipsuttaa toista ihmistä hellästi, ja olen muutenkin aika hellä, mutta välillä raju.

10. Minulla on paljon oikeita kavereita ja mielikuvituskavereita eli olen hyvä kavereissa.

11. Osaan olla harjaamatta hiuksiani ja käymättä kampaajalle.

12. Olen hyvä käyttämään vaatteita, jotka äitini osti minulle, kun olin vielä lukiossa. #kokovartalopingviiniyöpuku

13. Tiskaaminen.

14. Koirankynnen leikkaaminen.

15. Masturbointi.

16. Seksiunet erityisesti silloin, kun olen kylässä enkä nuku huoneessa yksin.

17. Olen hyvä huomaamaan juhlissa, kun muiden vierailijoiden kahvikupit ovat tyhjentymässä.

18. Tarrojen liimaaminen.

19. Pystyn itkemään lähes kaikille asioille.

20. Olen kehittynyt kiipeilijänä kahden vuoden aikana valtavasti (köydessä, en boulderissa niinkään), ja viimeksi pääsin 7a-reitin puoleen väliin ja olisin mennyt sen loppuun, elleivät sormeni olisi tippuneet yksi kerrallaan maahan.

21. Osaan syödä yhtä ja samaa suklaalevyä tai karkkipussia kuukauden ajan.

22. Olen erityisen hyvä murisemaan täysin kontrolloimattomasti, jos joku yrittää ottaa minulta popcornia tai sipsiä tai ranskalaisia tai jotain, missä on paljon suolaa ja rasvaa.

23. Olen hyvä pelleilemään ja kertomaan livenä hillittömän hauskoja juttuja, joille aina joku nauraa.

24. Olen uskomattoman seksikäs ja viettelevä, kun sille päälle satun.

Olen ihan oikeasti näistä asioista ylpeä. Halusin kirjoittaa tämän listan myös siitä syystä, että meidän suomalaisten suusta tulee useimmiten "en mä osaa" ja "en mä tiiä" ja "ai kauheeta" ja "en mä kehtaa".

JOTEN NYT TULEEKIN KOTITEHTÄVÄ: Kirjoita oma listasi. Jos on vaikeaa keksiä kaikkia juttuja heti, voit kirjoittaa yhden jokaisena päivänä elämän loppuun asti tai sitten jouluun asti.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Tilaa Mielikuvituspoikaystävä signeerattuna!

Kirjoitin teille ohjeet, miten tämä onnistuu.

1. MOI! :)
 
2. Nyt voi tilata Mielikuvituspoikaystävän signeerattuna määlahjaksi tai kaverille joululahjaksi! 

 
3. Hinta on kokonaisuudessaan 17,90 e (ei postikuluja).

 
4. Mee tänne: http://atena.fi/henriikanblogi

 
5. MUISTA kirjoittaa tilatessa kampanjakoodi: HENRIIKKA

 
6. Seuraa ohjeita siitä eteenpäin ihan itsenäisesti, sä osaat, mä luotan suhun. ❤ 

 
7. Kampanja on käynnissä viikon 28.11. - 4.12.

 
8. Muista tilata pukilta myös piiskaa. Piiskaa ja mielikuvituspoikaystävä.


9. Kovempaa sitä piiskaa.

10. Kunnolla.

11. Heippa!