Google-haut

Google-haut

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Voi vittu mä rakastan kyrpää!

Juttelin perjantaina virolaisen lingvistin kanssa, joka tutkii Dakotan intiaanien kieltä. Kuulin, ettei näiden intiaanien kielessä näyttäisi olevan lainkaan kirosanoja.

Jos joku heimosta lyö esimerkiksi varpaansa kynnykseen, ei tule suusta vitun tai perkeleen kaltaisia sanoja vaan ehkä, että ai sattuu, löin varpaani.

Olen aina pitänyt kiehtovana sitä ilmiötä, että on sanoja, joilla on erittäin voimakkaita tunnelatauksia, kuten esimerkiksi suomen kielessä mä rakastan sua, mä vihaan sitä, ime mun kyrpää, mennäänkö nussimaan tai vitun huora.

Kuitenkin kyseessä on vaan joukko erilaisia äänteitä peräkkäin, ja kun sanon kyrvän imeminen on kivaa jollekin amerikkalaiselle, ei se tarkoita heille mitään. Yhtään mitään. Ainoastaan minulla on hauskaa itsekseni.

No mites sitten on rakastamisen laita?

Englannin kielessä viljellään "ai lav juuta" koko ajan. Meille suomalaisille se on iso juttu. Se tarkoittaa jotain enemmän ja sitä säästellään.

Ja oletteko kiinnittäneet huomiota, ettei suomen kielessä ole äitiä pilkkaavia kirosanoja, ainakaan vakiintuneina ilmauksina?

Englannin kielestä löytyy motherfuckeria monella eri tavalla väännettynä.

Äiti on yhtä pyhä kuin mä rakastan sua.

Jännää.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kukumböör

Klo 8.13 herään hirveään meteliin. Kurkkaan ikkunasta ulos ja näen humalaisia parikymppisiä punapaitoja matkalla kohti Stadionia.

Klo 8.14 tajuan, että on kotipeli- ja tailgatepäivä, tunnen itseni aikuiseksi, koska en ole kännissä näin aikaisin aamusta, kömmin takaisin sänkyyn ja tungen peitonreunoja korvakäytäviin.

Klo 11.00 istun paskalla, kuuntelen, kun kännistä porukkaa lappaa taloni ohi.

Klo 11.03 mietin, että jos minä kuulen heidät näin hyvin, kuulevatko kännikalat kun piereskelen pönttöön. Toivon, että kuulee.

Klo 11.15 lähden pyöräilemään Farmers' Markettiin, jonne farmarit tulevat myymään kasvattamiaan vihanneksia.

Klo 11.25 parkkeeraan pyöräni ja valokuvaan syksyä. Se on kauneimmillaan nyt.


Klo 11.30 kuvaan, mitä kaikkea markkinoilta löytyy ja fiilistelen tunnelmaa, joka on täysin vastakkainen verrattuna kännisten Hoosier-fanien fiilikseen.




Klo 11.35 ostan torilta aamupalaksi 4 dollarilla pinaattifetapinjansiemen-muffinssin ja 1,5 dollarilla kahvin.


Klo 11.50 näen koiria ja menen niitä kohti häntä ja pakarat heiluen. Lapset ja minä yhdessä silitellään ja ihastellaan eläimiä.


Klo 12.00 alan tehdä ostoksia. Olen harjoitellut vuorokauden lausumaan kurkun eli cucumberin oikein, sillä kuulin, ettei sitä lausutakaan "kukumböör" vaan "kjuukamber".

Klo 12.02 lähestyn kurkkuja, haluan harjoitella kjuukamberin lausumista ja kysyn, että are these kjuukambers. Myyjä sanoo, että sorry. Tämä ei johdu lausumisestani vaan siitä tosiasiasta, että kurkkujen vieressä on iso kyltti, jossa lukee "cucumbers".

Klo 12.03 ostan 3 kjuukamberia yhdellä dollarilla. Lisäksi ostan viisi omenaa ja neljä tomaattia.

Klo 12.15 lähden pyöräilemään kotiin. Matkalla saan erittäin paljon huomiota kännisiltä parikymppisiltä pojilta, jotka päästelevät suustaan seksiääniä ja mörinää. Pyöräilen sääntöjen vastaisesti jalkakäytävällä, koska tiedän, että 90 % tämän kaupungin, ehkä jopa koko maan, väestöstä ajaa kännissä autoa enkä halua jäädä sellaisen ihmisen yliajamaksi, jonka paidassa lukee "Drink like a champion today".

Klo 12.20 seison liikennevaloissa lähellä kotiani ja nuori kundi kysyy, voiko tanssia robottitanssia vierelläni. Vastaan, että anna mennä vaan.

Klo 12.21 seison edelleen liikennevaloissa, nuori kundi tanssii minulle ja päästelee seksiääniä.

Klo 12.25 pääsen onnellisesti takaisin kotiin huutojen saattelemana, kuuntelen Spotifystä tasapainottavaa meditatiivista joogamusiikkia ja harmittelen, miksi en tajunnut huudella nuorille kundeille suomalaisia sanoja, sillä uskon, että esimerkiksi sana "pippelivälipalapasteija" olisi viihdyttänyt heitä.

Klo 15.30 katson edelleen ikkunastani, kun satoja Hoosier-faneja hoipertelee Stadionilta pois, noin puolet tekee yhdyntää kuvastavia liikkeitä kävelleessään ja yksi konttaa.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Peurat ajovaloissa

Amerikassa outoa on se, että vieraat ihmiset puhuvat toisilleen.

Kaupassa, pankissa, lenkillä, kävelyllä, baarissa, puistossa, uimahallissa, vessassa tai ihan missä vaan, kuka tahansa saattaa avata suunsa ja alkaa puhua.

Suomalainen hämmentyy semmoisesta.

Ei ole opetettu suomalaista puhumaan vieraille.

On opetettu olemaan mahdollisimman hiljaa ja katsomaan jokaiseen ilmansuuntaan, mielellään kuitenkin maahan, mutta ihan mihin vaan muualle kuin vieraan ihmisen silmiin.

Amerikkalainen ei ymmärrä tätä elekieltä ollenkaan.

Amerikkalainen katsoo kohti, hymyilee ja kysyy, että how are you.

Mietit siinä sitten, että miten niin. Miksi se sua kiinnostaa? Kuka sä olet? Äiti on kieltänyt puhumasta vieraille. Kasvoillasi on semmoinen "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys.

Rehellinen suomalainen kertoo.

No itse asiassa vähän väsyttää, hirveästi ollut kiireitä, mulla on tämmönen kipeä syylä sormessa, eilen reväytin pohkeeni, vessapaperi loppui kesken pyyhkimisen, koiralla on ripuli ja se oksentelee tunnin välein.

Tästä seuraa, että amerikkalaisella on kasvoillaan "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys, jonka jälkeen amerikkalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kysymykseenhän siis kuuluisi vastata, että fine thanks how are you, jonka jälkeen lopetataan puhuminen täysin. Hymyillään ja jatketaan elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, jonka jälkeen suomalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kulttuurishokkeja parhaimmillaan.

torstai 4. lokakuuta 2012

Postin tuo Pate jokaisen luo

Kyllä tuli Henriikka iloiseksi, kun postilaatikossa nökötti iso kirjekuori.


Tässä olen mä.


Ja sanomattakin selvää, että tässä on mun koirat.


Tässä on jotain ihan muuta.


Jälkimmäisen kuvan piirtänyt kaksivuotias mimmi kävi äitinsä kanssa seuraavan keskustelun:

"Äiti on pessyt hampaat niin hyvin ettei äidillä ole yhtään reikää. Isälläkään ei ole yhtään reikää."

Pitkä katse ja syvä hiljaisuus.

"Lailalla on pepussa leikä."

Kyllä on Henriikka-tädin kummityttö tämä.

Suomi - uhka vai mahdollisuus?

Erittele, analysoi ja tulkitse. --->

Amerikkalainen ystäväni kertoi maksaneensa pelkästä maisterin tutkinnosta (eli kahden vuoden opinnoista) Indianan yliopistossa  50 000 dollaria eli noin 38 700 euroa.

Tai itse asiassa hän ei ole maksanut tuota summaa vielä vaan se kerää kiloja pankin lainavarastossa.

Itsehän otin lainaa tasan 1800 euroa. Senkin summan nyhtäisin ulos juuri ennen valmistumistani, siksi, että pääsen tekemään roadtrippiä ympäri Amerikkaa.

Olin toki töissä koko opintojeni ajan, sillä yliopiston opiskelutahti mahdollisti tämän. Täällä taas opiskelijan työmäärä painaa tonneja.

Tässä siis hieman perspektiiviä.

Eli.

Seuraavan kerran, kun joku avaa suunsa valittaakseen siitä, että valtio maksaa liian vähän opintotukea ilmaisesta koulutuksesta, pyydän, että joku tunkee tämän henkilön suuhun puurokauhalla ulostetta.

Sillä ilmainen koulutus ja terveydenhuolto (joo joo verorahoilla) täältä katsottuna ovat vähän niin kuin avaruus tai 87 metrinen penis - ei vaan pysty käsittämään.

Joten jos siellä Suomessa vituttaa elämän ripulipersevääryydet, lähde pois ja koe jotain aivan muuta. Tai vaikkei vituttaisikaan, niin lähde silti.

Sillä ihmismieli toimii usein niin kivasti, että asiat pitää tuntea omassa persiissään ennen kuin ne tajuaa oikeasti.

Eli niin kuin Jeesus jo aikoinaan opetti kun vettä pitkin jolkotti, että joskus pitää lähteä helvetin kauas, jotta näkee lähelle.

Loppukevennyksenä jotain amerikkalaista eli Poptartseja ja Kokisrekka.




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiö

Tervetuloa tänne Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiöön!

Tänään valmistamme jokaiselle opiskelijalle sopivan ruoka-annoksen - perunalettuja ja teeleipiä eli pikku nälkään aivan helvetisti ruokaa lähes ilmaiseksi.

Ennen kokkausta muista avata ulko-ovi, etteivät palohälyttimet mene taas päälle!

Noin.

Tarvitset lettuja varten:

- 0,5 kiloa entisen kämppiksesi vanhaksi mennyttä einesmuusia
- 1 porkkanan
- jauhoja
- voita
- teräsvatsan

Ja vielä leipiin:
- jauhoja
- kaurahiutaleita
- maitoa
- suolaa

Mä olenkin tässä tehnyt jo kaiken valmiiksi ja syönytkin puolet.


Mutta mitäs tuossa lautasen keskellä oikein lepää? Ohhoh.

Joskus voi parhaallekin kotikokille käydä pieniä freudilaisia vahinkoja ja esillepanon jälkeen lautasella saattaa pötköttää muusilettupenis.

Mutta hei! Kiitos seurastanne ja tervetuloa taas joskus, tuskin koskaan enää, tänne Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiöön!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tärkeintä on yrittää

What's your name?

Henriikka.

Enrica?

Yes.

Tehtävä 1 - Laske ikkunat

Laske kuvasta kaikki Indianan yliopiston kirjaston ikkunat.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Enbrica viinitilalla

Kaikkien aikojen prinsessa Enbrica lähti rypäleet ojossa maistelemaan nesteitä viinitilalle nimeltä Oliver Winery.


Koska Enbrica on Indianan osavaltiossa, jossa ei myydä sunnuntaisin alkoholia muualla kuin viinitiloilla, oli paikka tupaten täynnä ihmisiä.

Ja koska Enbrica on Amerikan mantereella, ovat säännöt kaikenlaisen tissuttelun kanssa semisti överit.


Enbrica osti viiden dollarin hintaisen pelimerkin, jolla sai valita listalta kahdeksan (8) maistiaista.


Myös siideriä oli tarjolla. Siideriä sai kylmänä....






... ja lämpöisenä. Näyttää virtsanäytteeltä, ajatteli Enbrica heti. Mutta kuinka hyvää se olikaan!


Ja sitten mentiin.







Tosi vähän viiniä, arvioi Enbrica maistettuaan viiniammattilaisena Pinot Grigiota, ja antoi sille arvion "Ok".


Seuraavalle neljälle (4) maistiaisviinille Enbrica antoi arvion "Hyvä".  "Hyvä", tuo jokaisen viiniammattilaisen vakioadjektiivi.


Ja siinä viiniä siemailleessaan alkoi Enbricankin rypäleet kypsyä ja suu kääntyä hymyyn.



Kukaan ei pitänyt mitään laskua, kuinka monta viiniä Enbrica oli maistanut.

Joten.

Yhdennentoista (11) maistiaisen kohdalla Enbrica ei enää itsekään ollut varma, mitä mieltä on enää mistään, joten hän päätti lopettaa maistelun ja ruveta tekemään sitä, mitä normaali ihminen tekee tällaisen jälkeen.


Ja niin Enbrica valokuvasi puoli tuntia kurpitsoita.







 Olipa mukava päivä, ajatteli Enbrica kotiin päästyään ja kävi nukkumaan viiden kilon kurpitsa patjan alla.

Mun alastonkuvia

Luulin ensin, että edellinen blogaukseni vaginapierusta oli kunnon jytky.




Mutta sitten kuulin, että Hesari julkaisi eilen jutun Seksibloggaaja kertoo enemmän. Siinä olen minä.

Seuraavassa kuvassa klikatuimmat blogaukset. Kaverit hei.

 

Kovana nelosena "henriikka rönkkönen alasti". Senkin runkkarit.



sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hippipäivä

Tänne on tullut syksy.



Mitä tekee syksyllä Henriikka, joka palelee aina?

-->

Lauantaiaamun hotjooga. Kyllä.

Löysin tarjouksen, joka takasi 20 dollarilla 12 vuorokautta hikijoogaa. Olin ihan että maksan käteisellä jes heti!

Yllätyksenä tulivat seuraavat asiat:

a) Paikallisessa hotjoogassa ei ole suihkua.

Hotjoogaepätietoisille tiedoksi: Tunnin jälkeen joogaaja näyttää ja tuntuu siltä kuin hänet olisi uitettu vaginassa viikolla 2.

b) Joogamaton saa lainaan ilmaiseksi, jos tulee paikalle pyörällä.

Mitä? Joo. Sitten sun ei tarvii kantaa sitä olalla, kun pyöräilet. Mitä? Joo. Muuten sen vuokraus maksaa 2 dollaria. Mitä?! Joo.

c) Loppurentoutuksen aikana jokainen joogaaja sai märän, kylmän ja ihanalta tuoksuvan rätin naamalleen täysin yllättäen ja pyytämättä.

Olin ihan että jee, aaah, mikään naamalletuleminen ei oo koskaan tuntunut näin hyvälle.

Ja sitten jotain ihan muuta:

a) Joku pieraisi kesken tunnin. Kuulosti vaginapierulta. Aina yhtä hauskaa.


Tunnin jälkeen, hien raikkaana, kävin lounaalla thaikkuravintolassa.

Alkukeitto oli semisti epäilyttävä. Ihan kuin Jumala olisi jakanut pakasteherneensä koko kansan kesken ja minä sain niistä kuusi.

 
Mutta green curry ei petä koskaan. Jumantsuikka. Sydänkin vielä.



Sapuskan jälkeen kävin kusella Soma-kahvilassa...




... ostin kahvin ja kiersin vintage-liikkeissä, joita täällä löytyy joka puolelta.




Näyttääkö hienolta?

Ihan kivalta näyttää.

Vintage on täällä synonyymi kirpputorille, joka on sisustettu nätisti.

Myytävät vaatteet ovat...

Miten sen nyt sanoisi kauniisti...

Hirveitä.

Mutta ei se väärin ole.

Lauantaipäivä kääntyy B-townissa juuri nyt iltaan, thaikkulounaan kolmen chilin vahvuinen kastike polttelee kivasti vatsassani, ja minä avaan kaljan taatakseni itselleni mojovan krapulapaskan huomiselle.

Erinomaista sunnuntaipäivää rakkaat runkkarit!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kenriikka 28 vuotta

Päivitin iPhoneni.

Lataus kesti 20 minuuttia enkä sinä aikana uskaltanut koskea yhteenkään nappulaan, koska viime kerralla jotenkin onnistuin sössimään kaiken ja puhelimestani hävisi joka ikinen appsi eli sovellus.

Istuin paikallani (miksi?) ja tuijotin jännittyneenä (miksi?) tietokonettani koko latauksen ajan (miksi?).

Voi jumalauta sentään, kun tuossa pöydällä oli tarroja maleksimassa kutsuvasti.

Kattokaa nyt tätä mun läppäriä. Ei tsiisus.






Joo. Siellä yläreunassa koala panee siiliä.

Tulin tänne asti aikuistumaan mutta toistaiseksi tuntuu menevän ___________ (vittu + monikko + translatiivi).


perjantai 28. syyskuuta 2012

Peräreiän valokuvaus

Peräreiän valokuvaus kannattaa tehdä peilin kautta hyvässä valaistuksessa. Voit myös pyytää ystävääsi ottamaan kuvan.

Peräreikä on suositeltavaa pestä ennen kuvausta.

Terveisin,
Kenriikka Ronkkonen


torstai 27. syyskuuta 2012

Hakusanat TOP 5

Ylpeänä esitän hakusanat, joilla joku on löytänyt blogini:

1. peräreiän valokuvaus
2. alaston allas
3. henriikka rönkkönen pesu
4. henriikka rönkkönen ikä
5. henriikka rönkkönen blospot


Muistatte varmaan, että edellinen TOP 3 koostui seuraavista:

1. aamupaska
2. kamelinvarvas
3. henriikka rönkkönen alasti

Mukavaa päivänjatkoa!




keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kuunnelma kakkoseen

Mä oon Henriikka ja tässä on mun kuunnelma.

Tässä mä ja suomen kielen ope Mikko puhutaan ääneen, mitä mä oon kirjottanut aiheesta keskustelupartikkelit.

Tässä taustalla näkyy mun koirat, koska en osannu laittaa tänne blogiin pelkkää mp3-tiedostoa. Mä osaan laittaa tänne vaan videoita.

Tätä ennen oppilaille on selitetty, mikä jippo on sanoissa tarha ja päiväkoti.

video

Loppu.

"Moikka Henriikka!

Tosi hyvä kuunnelma. Osasit laittaa tekstiin keskustelupartikkeleita juuri niin kuin pitikin. Tosin niitä olisi voinut olla vähän enemmän. Mutta ymmärrän, että studio-olosuhteissa on vaikeaa saada aikaan luonnollista puhetilannetta.

Blogisi otsikossa on pieni virhe. Siinä pitäisi lukea "Kuunnelma, 2". Kakkonen tarkoittaa myös peräreikää, ja sijamuoto illatiivi ilmaisee liikettä jonkin sisään. Joten kakkoseen voisi vapaasti kääntää peräreikään paneminen.

Mutta muuten menee tosi hyvin! Jatka samaan malliin.

Terveisin,
Enbrica Romkon"

Pedoista pahin

Kissa - mukava ystävä täytettynä takan päällä.

Pelkään vähän kissoja.

Tai miten sen nyt sanoisi.

Pelkään kissoja vähän enemmän kuin yksinäisiä mielikuvitukselle alttiita iltoja vanhassa, natisevassa mökissä. Sä et vaan voi koskaan tietää, koska sun sängyn vieressä seisoo murhaaja veitsi tanassa.

(Muistutus itselle: siirry rakkauselokuviin.)

Säikähdin siis vähän, kun pihapolullani oli valkoinen kissa, pedoista pahin. Ohikulkijakin pysähtyi katsomaan, miksi sätkin.

Ja sillä ei ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa, että omistan dobermannin. Dobermannit haluaa, että niille heitetään palloa 23h vuorokaudessa. Kissat haluaa repiä silmät päästä, tappaa ja sylkeä päälle.

Tuijotettiin kissan kanssa toisiamme silmiin kaksi sekuntia ja oli selvää, kumpi väistää.

Joten kiersin kissan kaukaa, siis kaukaa, ovelleni.

Mutta se jumalauta seurasi!



Siinä se nyt on.

Eikä siinä vielä kaikki. Ensin se rapsutteli oveani. Sitten se alkoi huutaa. Välillä se istui tuijottamaan minua, kun seisoin oven takana. Sitten taas täysin yllättäen ja pyytämättä se alkoi raapia raivokkaasti ovimattoani. Sitten se taas tuijotti ja murisi ja huusi.

Hyi helvetti.

Saattaa tietysti olla ihan mahdollista, että tämä tuijotus on omaa syytäni. Piha-aitani takana on nimittäin metsää, jonne heitän kaikki biojätteeni, sillä en halua tunkea niitä muovipussiin kaatopaikalle.

Siitä saattaa myös johtua, että metsämurmelistani on tullut suhteellisen iso.

Saattaa myös olla, että sen takia bambit viettävät yöt pihallani.

Ja ehkä myös siksi haisunäätä piereskelee välillä oveni takana. (Fun fact, haisunäädän anaalineste haisee marijuanalle.)

Ja nyt kun tarkemmin mietin, pihallani on aivan saatanasti pupuja, oravia ja minimaalisia tikutaku-oravia.

Semmosta.

Näemmä eläimet löytyy, mutta missä ovat seitsemän kääpiötäni.

Vapaaehtoiset parijonoon. -->

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Katotaanko mun kuvia?

Tässä mä kuvaan Kinsey-instituutin kylttiä.






Tässä mä kuvaan mun tissejä ja mun tissikylttiä peilistä.





Tässä mä kuvaan lasinyyttejä ja posliinipenislautasta.


Tässä mä kuvaan mustikkamuffinsia ja kahvikuppia.


Tässä mä kuvaan rintamerkkiä ja mun omaa nimeä.


Tässä mä katon kameraan ja näytän peukkuja oudosti mun työpaikkan edessä.


Tässä mulla ei oo edes pienen pieruhiutaleen verran hajua, mitä mä kuvaan.


Tässä mä katon kameraan ja hymyilen.


Tässä mä makaan maassa ja katon asfalttia.


Tässä mä kuvaan mongolialaisen kurkkulaulajan killikkamahaa.




Tässä mä kuvaan kahdeksan prosentin vahvuista ja viiden dollarin hintaista mustikkasiideritölkkiä.




Tässä mä kuvaan Movits!n levyä.


 

Tässä mä kuvakaappaan yliopistolta tulleen laskun.

 
Nyt ne loppu. Mitä sit tehdään?