Google-haut

Google-haut

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hippipäivä

Tänne on tullut syksy.



Mitä tekee syksyllä Henriikka, joka palelee aina?

-->

Lauantaiaamun hotjooga. Kyllä.

Löysin tarjouksen, joka takasi 20 dollarilla 12 vuorokautta hikijoogaa. Olin ihan että maksan käteisellä jes heti!

Yllätyksenä tulivat seuraavat asiat:

a) Paikallisessa hotjoogassa ei ole suihkua.

Hotjoogaepätietoisille tiedoksi: Tunnin jälkeen joogaaja näyttää ja tuntuu siltä kuin hänet olisi uitettu vaginassa viikolla 2.

b) Joogamaton saa lainaan ilmaiseksi, jos tulee paikalle pyörällä.

Mitä? Joo. Sitten sun ei tarvii kantaa sitä olalla, kun pyöräilet. Mitä? Joo. Muuten sen vuokraus maksaa 2 dollaria. Mitä?! Joo.

c) Loppurentoutuksen aikana jokainen joogaaja sai märän, kylmän ja ihanalta tuoksuvan rätin naamalleen täysin yllättäen ja pyytämättä.

Olin ihan että jee, aaah, mikään naamalletuleminen ei oo koskaan tuntunut näin hyvälle.

Ja sitten jotain ihan muuta:

a) Joku pieraisi kesken tunnin. Kuulosti vaginapierulta. Aina yhtä hauskaa.


Tunnin jälkeen, hien raikkaana, kävin lounaalla thaikkuravintolassa.

Alkukeitto oli semisti epäilyttävä. Ihan kuin Jumala olisi jakanut pakasteherneensä koko kansan kesken ja minä sain niistä kuusi.

 
Mutta green curry ei petä koskaan. Jumantsuikka. Sydänkin vielä.



Sapuskan jälkeen kävin kusella Soma-kahvilassa...




... ostin kahvin ja kiersin vintage-liikkeissä, joita täällä löytyy joka puolelta.




Näyttääkö hienolta?

Ihan kivalta näyttää.

Vintage on täällä synonyymi kirpputorille, joka on sisustettu nätisti.

Myytävät vaatteet ovat...

Miten sen nyt sanoisi kauniisti...

Hirveitä.

Mutta ei se väärin ole.

Lauantaipäivä kääntyy B-townissa juuri nyt iltaan, thaikkulounaan kolmen chilin vahvuinen kastike polttelee kivasti vatsassani, ja minä avaan kaljan taatakseni itselleni mojovan krapulapaskan huomiselle.

Erinomaista sunnuntaipäivää rakkaat runkkarit!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kenriikka 28 vuotta

Päivitin iPhoneni.

Lataus kesti 20 minuuttia enkä sinä aikana uskaltanut koskea yhteenkään nappulaan, koska viime kerralla jotenkin onnistuin sössimään kaiken ja puhelimestani hävisi joka ikinen appsi eli sovellus.

Istuin paikallani (miksi?) ja tuijotin jännittyneenä (miksi?) tietokonettani koko latauksen ajan (miksi?).

Voi jumalauta sentään, kun tuossa pöydällä oli tarroja maleksimassa kutsuvasti.

Kattokaa nyt tätä mun läppäriä. Ei tsiisus.






Joo. Siellä yläreunassa koala panee siiliä.

Tulin tänne asti aikuistumaan mutta toistaiseksi tuntuu menevän ___________ (vittu + monikko + translatiivi).


perjantai 28. syyskuuta 2012

Peräreiän valokuvaus

Peräreiän valokuvaus kannattaa tehdä peilin kautta hyvässä valaistuksessa. Voit myös pyytää ystävääsi ottamaan kuvan.

Peräreikä on suositeltavaa pestä ennen kuvausta.

Terveisin,
Kenriikka Ronkkonen


torstai 27. syyskuuta 2012

Hakusanat TOP 5

Ylpeänä esitän hakusanat, joilla joku on löytänyt blogini:

1. peräreiän valokuvaus
2. alaston allas
3. henriikka rönkkönen pesu
4. henriikka rönkkönen ikä
5. henriikka rönkkönen blospot


Muistatte varmaan, että edellinen TOP 3 koostui seuraavista:

1. aamupaska
2. kamelinvarvas
3. henriikka rönkkönen alasti

Mukavaa päivänjatkoa!




keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kuunnelma kakkoseen

Mä oon Henriikka ja tässä on mun kuunnelma.

Tässä mä ja suomen kielen ope Mikko puhutaan ääneen, mitä mä oon kirjottanut aiheesta keskustelupartikkelit.

Tässä taustalla näkyy mun koirat, koska en osannu laittaa tänne blogiin pelkkää mp3-tiedostoa. Mä osaan laittaa tänne vaan videoita.

Tätä ennen oppilaille on selitetty, mikä jippo on sanoissa tarha ja päiväkoti.


Loppu.

"Moikka Henriikka!

Tosi hyvä kuunnelma. Osasit laittaa tekstiin keskustelupartikkeleita juuri niin kuin pitikin. Tosin niitä olisi voinut olla vähän enemmän. Mutta ymmärrän, että studio-olosuhteissa on vaikeaa saada aikaan luonnollista puhetilannetta.

Blogisi otsikossa on pieni virhe. Siinä pitäisi lukea "Kuunnelma, 2". Kakkonen tarkoittaa myös peräreikää, ja sijamuoto illatiivi ilmaisee liikettä jonkin sisään. Joten kakkoseen voisi vapaasti kääntää peräreikään paneminen.

Mutta muuten menee tosi hyvin! Jatka samaan malliin.

Terveisin,
Enbrica Romkon"

Pedoista pahin

Kissa - mukava ystävä täytettynä takan päällä.

Pelkään vähän kissoja.

Tai miten sen nyt sanoisi.

Pelkään kissoja vähän enemmän kuin yksinäisiä mielikuvitukselle alttiita iltoja vanhassa, natisevassa mökissä. Sä et vaan voi koskaan tietää, koska sun sängyn vieressä seisoo murhaaja veitsi tanassa.

(Muistutus itselle: siirry rakkauselokuviin.)

Säikähdin siis vähän, kun pihapolullani oli valkoinen kissa, pedoista pahin. Ohikulkijakin pysähtyi katsomaan, miksi sätkin.

Ja sillä ei ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa, että omistan dobermannin. Dobermannit haluaa, että niille heitetään palloa 23h vuorokaudessa. Kissat haluaa repiä silmät päästä, tappaa ja sylkeä päälle.

Tuijotettiin kissan kanssa toisiamme silmiin kaksi sekuntia ja oli selvää, kumpi väistää.

Joten kiersin kissan kaukaa, siis kaukaa, ovelleni.

Mutta se jumalauta seurasi!



Siinä se nyt on.

Eikä siinä vielä kaikki. Ensin se rapsutteli oveani. Sitten se alkoi huutaa. Välillä se istui tuijottamaan minua, kun seisoin oven takana. Sitten taas täysin yllättäen ja pyytämättä se alkoi raapia raivokkaasti ovimattoani. Sitten se taas tuijotti ja murisi ja huusi.

Hyi helvetti.

Saattaa tietysti olla ihan mahdollista, että tämä tuijotus on omaa syytäni. Piha-aitani takana on nimittäin metsää, jonne heitän kaikki biojätteeni, sillä en halua tunkea niitä muovipussiin kaatopaikalle.

Siitä saattaa myös johtua, että metsämurmelistani on tullut suhteellisen iso.

Saattaa myös olla, että sen takia bambit viettävät yöt pihallani.

Ja ehkä myös siksi haisunäätä piereskelee välillä oveni takana. (Fun fact, haisunäädän anaalineste haisee marijuanalle.)

Ja nyt kun tarkemmin mietin, pihallani on aivan saatanasti pupuja, oravia ja minimaalisia tikutaku-oravia.

Semmosta.

Näemmä eläimet löytyy, mutta missä ovat seitsemän kääpiötäni.

Vapaaehtoiset parijonoon. -->

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Katotaanko mun kuvia?

Tässä mä kuvaan Kinsey-instituutin kylttiä.






Tässä mä kuvaan mun tissejä ja mun tissikylttiä peilistä.





Tässä mä kuvaan lasinyyttejä ja posliinipenislautasta.


Tässä mä kuvaan mustikkamuffinsia ja kahvikuppia.


Tässä mä kuvaan rintamerkkiä ja mun omaa nimeä.


Tässä mä katon kameraan ja näytän peukkuja oudosti mun työpaikkan edessä.


Tässä mulla ei oo edes pienen pieruhiutaleen verran hajua, mitä mä kuvaan.


Tässä mä katon kameraan ja hymyilen.


Tässä mä makaan maassa ja katon asfalttia.


Tässä mä kuvaan mongolialaisen kurkkulaulajan killikkamahaa.




Tässä mä kuvaan kahdeksan prosentin vahvuista ja viiden dollarin hintaista mustikkasiideritölkkiä.




Tässä mä kuvaan Movits!n levyä.


 

Tässä mä kuvakaappaan yliopistolta tulleen laskun.

 
Nyt ne loppu. Mitä sit tehdään?

lauantai 22. syyskuuta 2012

Suomalaista stringimusiikkia

Ja tapahtui niinä päivinä, että Järvelän Pikkupelimannit (JPP) esiintyivät B-townissa Amerikan mantereella.

Niin lähti Enbricakin mökistänsä, Bloomingtonin kaupungista, Indianan osavaltiosta katsomaan tätä suurta ilosanomaa, jota myös Lotus-festareiksi kutsutaan.

Samaan aikaan oli liikkeellä joukko muitakin stringimusiikista kiinnostuneita.

Ja katso, herran enkeli Enbrica istahti eturiviin ja huomasi, että yleisön (ikä)haarukka on harmaa, kuivahtanut ja ryppyinen.


Ja niin aloitti JPP keikkansa ja koko kansa kuunteli sitä kuulolaitteilla ja nautti suuresti.

"Kunnia olkoon tällä suomalaisella stringimusiikkibändillä ja kaikilla hyvä tahto", totesi Enbrica ja latasi koko kansan kuultavaksi kappaleen polkkaa, sillä polkka, kuten kaikkien pitäisi jo tietää, on herkullisempaa kuin suklaa, salmiakki, sperma ja skumppa yhteensä.


Kaikki, jotka tämän kuulivat, olivat Enbrican kanssa samaa mieltä iänkaikkisesti. Aamen.

perjantai 21. syyskuuta 2012

1800-luvun himonussijat

Tiedättekö Graham-jauhot? Joo.

Tiedättekö Kelloggsin Corn flakesit? Joo.

Tiedättekö historian niiden takana? Mitäs...

Kaikki tiet vievät panemiseen ja runkkaamiseen. Kappas vaan!

Varsin uskovaiset herrat Graham sekä Kellogg loivat nimikkotuotteensa 1800-luvulla.

Graham, leipuri jo syntyjään, loi ensin Graham-keksit, jotka hän valmisti jauhoista ja vedestä. Nam. Myöhemmin markkinoille tuli herran nimellä komeilevat jauhot.

Sekä Graham että Kellogg vetivät vegeruokaa, johon ei lihan lisäksi saanut missään nimessä kuulua mausteita, kahvia, teetä, alkoholia eikä tupakkaa.

Ei se väärin ole.

Mutta.

Heidän tarkoituksenaan ei ollut pelastaa teuraseläimiä eikä elää terveellisesti.

Vaan.

Herrat ajattelivat, että edellä mainittujen tuotteiden nauttiminen saa miesten housujen etumuksen pullottamaan ja naisten evän loiskimaan mahlaa. Eli he kuvittelivat seksihalujen lisääntyvän järjettömiin mittasuhteiseen ja homman lähtevän nahkakintaasta ja lentävän naapurin rouvan baskeriin.

He siis yrittivät estää muroillaan ja vesijauhokekseillään porukkaa panemasta toisiaan.

Pyytäisin herroja astumaan nykypäivään.

Ensinnäkin.

Sanomattakin selvää, että mitä enemmän kielletään panemasta, sitä enemmän tekee mieli.

Toisekseen.

Herrat Graham ja Kellogg.

Raahatkaapa joku alkoholin vaikutuksen alainen kundi baarista seksipuuhiin. Kyllä siinä on hyvin suuri todennäköisyys, että penis lepää reidellä täysin työkyvyttämänä. Ja jos se vähän siitä sattuu jäykistymään, niin on nainen valuttanut kaikki humalaiset nesteensä illan aikana pöntöstä alas, joten rako narisee kuivana eikä kenelläkään ole kivaa.

Tai vetäkääpä kilon chateaubriand vatsaan killottamaan ja katsokaa, kuka jaksaa pylsiä ja ketä. Kolmen tunnin sulattelun jälkeen ehkä lähestyssaarnaaja taipuu juuri ja juuri, ja sekin vain muutaman minuutin ajan, koska alkaa muuten vatsaa kivistää.

Ja jos joku nappaa pari tujua chiliä naamariin, niin aivan varmasti on persreikä tulessa seuraavana päivänä eikä siinä ensimmäisenä tule mieleen avata pyhää rakoa hinkattavaksi, kun se punoittaa jo valmiiksi.

Kyllä nyt meni herroilta vituiksi tämä.

Täältä tähän. Henriikka, Bloomington.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Perusanaali, osa 2

SUNNUNTAI

Herään Tailgaten jälkeisenä aamuna.

Olen saanut tekstiviestin, että liittymäni saldo on lopussa, vaikka sen pitäisi riittää vielä ainakin kuukauden.

Olen saanut tekstiviestin, että Who is this. 

Saan puhelun, että Who are you. Saan tiedon, että puhelimestani on soitettu yöllä kolme kertaa kyseiselle herralle, kuka ikinä liekin.

Katson puhelimen soittohistoriaa. Siitä on soitettu 12 vieraaseen numeroon.


MAANANTAI

Toivuttuani vuorokauden Tailgatesta rekisteröidyn liittymän sivuille ladatakseni tililleni lisää rahaa.

Saan tekstiviestillä väliaikaisen salasanan, jolla pääsen kirjautumaan sisään. Vaihdan salasanan RivoRiitaksi.

Näpyteltyäni kaikki tiedot osoitteesta pankkikortin numeroon, painan Continue-nappia. Sivu sanoo, että System error.

Kirjaudun ulos.

Kirjaudun sisään. RivoRiittaa ei hyväksytä. Kokeilen monta kertaa. Lukitsen tilini liiallisella yrittämisellä.

Rekisteröidyn liittymän sivuille uudestaan.

Saan tekstiviestillä väliaikaisen salasanan, jolla pääsen kirjautumaan sisään. Vaihdan salasanan RivoRiitaksi.

Näpyteltyäni kaikki tiedot osoitteesta pankkikortin numeroon, painan Continue-nappia. Sivu sanoo, että System error.

Kirjaudun ulos.

Lähden kauppaan lataamaan rahaa liittymääni. Myyjä ei tiedä, miten prepaid toimii. Minä tiedän vielä vähemmän. Kauppa, jossa saan ladattua, on 15 minuutin kävelymatkan päässä. Vettä tulee kuin Esterin ripuliperseestä.

Luovutan ja palaan kotiin.


TIISTAI

Yritän jälleen kirjautua sisään tililleni. RivoRiittaa ei hyväksytä. Yritän monta kertaa, koska saman salasanan näpyttely kuusi kertaa putkeen on yhtä tehokasta kuin hissinappulan painelu, kun siinä palaa jo valo. Lukitsen tilini.

Luovutan.

Lähden 15 minuutin kävelymatkan päähän kauppaan vanhan prepaid-korttini kanssa, johon voi ladata rahaa ainoastaan tietyissä liikkeissä eli juuri siinä, mihin olen menossa.

Lataan kortille 30 $.

Tulen kotiin. Tilaan tekstiviestillä saldotiedon. 3,80 $. Järkytyn.

Yritän kirjautua tililleni, mutta se ei tietenkään onnistu.

Rekisteröidyn liittymän sivuille uudestaan. Saan uuden salasanan tekstiviestinä. Vaihdan salasanan enkä käytä enää RivoRiittaa, koska minusta alkaa tuntua, että ehkä salasanan pitää olla pyhä. Valitsen Seksi-Henriikan.

Seksi-Henriikka on pyhä. Se onnistuu ja menee läpi. Mutta tilillä ei ole lataamaani 30 dollaria.

Kirjaudun liittymän tarjoajan palveluun, jossa tsätin avulla pyydetään apua. Joudun kirjoittamaan salasanani näkyviin, jotta tsättikaveri voi tunnistaa liittymäni.

Seksi-Henriikka. You're welcome.

Selviää, että lataus meni vituiksi.

Tsättikaveri ei löydä rahaa tililtäni enempää kuin minäkään, ja hän kehottaa minua menemään takaisin kauppaan.

Saavumme nykyhetkeen. Olen yöpaidassa, jossa lukee "Bloomington Indiana, A Drinking Town with A Football Problem".

Ei lisättävää. Huomenna kauppaan.

Homma kirvelee yhtä paljon kuin neitsyyden menetys.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lotus-asentoon

Bloomingtonissa on ensi viikonloppuna Lotus-festarit.

Nyt puhutaan enemmänkin hyvän mielen hippifestareista kuin "hyvän mielen tintataan pää täyteen viinaa" -festareista.

Hippi-sanalla tarkoitan muun muassa sitä, että porukkaa on sikiöistä satavuotiaisiin. Sattuipa myöskin niin, että katsoin hippiyttä nännistä silmään noin 33 minuuttia, kun naispuolinen festarivetäjä kertoi tapahtumasta ilman rintaliivejä huoneessa, jossa oli kylmä ilmastointi päällä. Ei se väärin ole.

Helsinki!




Ilmoittauduin vapaaehtoistyöntekijäksi lauantaille. Lauantai. Töissä. Ei palkkaa. Ja oon ihan liekeissä! Jee!



Suomalaista stringi-musiikkia! Must see.




Viime vuonna pankin räjäytti ruotsalainen Movits!, josta kaikki puhuvat täällä jatkuvasti ja joka esiintyy tänäkin vuonna. Must see kakkonen.

( . ) ( . )


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Takaluukku

Come hang out with us for the TAILGATE!

Mitä nyt taas?

1. Kokoa kasaan porukka. Lapset ja koirat sallittuja, joskin vähälukuisesti edustettuna.

2. Etsi jokin urheilutapahtuma.

3. Pukeutukaa kannattamanne tiimin väreihin. Väkisinpue myös lapset ja koirat.

4. Saavu paikalle jo iltapäivällä, reilusti ennen peliä.

5. Aja auto parkkiin.


6. Avaa takaluukku.




7. Grillaa.




Ole suomalainen Enbrica. Syö kolme pihviä, kaksi hodaria ja puoli pussia sipsiä äläkä tule täyteen. Anna paikallisten nauraa sinulle, koska syöt niin paljon.

8. Ryyppää keinolla millä hyvänsä.

Beer ponggaa.


Ole ammattilainen.


Shot gunnaa lämpimällä oluella, koska kylmä kalja jäätää kurkun. Tee tölkkiin reikä.


Anna ystävien näyttää mallia ja ole paniikissa, jos tämä on ensimmäinen kertasi.


Avaa tölkki.

Jaaaaaaa anna mennä vituiksi vaan ihan reilusti. Ihmettele, mistä lorina-ääni tulee. Tarkista myöhemmin kuvasta, kenen kaljat lentää väärästä päästä ulos.



9. Illalla lähde katsomaan peliä ja ota kuva jalasta.



10. Väliajalla lähde takaisin parkkeeratulle takaluukulle hakemaan lisää kaljaa. Ota matkalla valokuva poliisiautosta, koska se tuntuu äärimmäisen hauskalta ja coolilta idealta.


11. Älä palaa enää peliin, koska siellä ei myydä kaljaa.

12.  Jatka bileitä kotona.

13. Sammu kotisohvalle.

14. Herää aamulla puheluun, kun joku tuntematon tyyppi kyselee, että miksi tästä numerosta on soitettu kolme kertaa neljältä aamuyöllä.

15. Älä osaa vastata kysymykseen.

16. Löydä Spotifyn hakukentästä "Säkkijärven polkka" ja ole ylpeä, että olet jakanut bileissäsi suomalaista kansanmusiikkia.

17. Juo kokista ja leivo pitsaa. Inhoa suunnattomasti tätä hetkeä taikinanteossa.



15. Päivitä tailgate-bolgausta tuntikausia, koska aivot eivät toimi.

16. Kirjoita blgausta-sana väärin joka kerta äläkä enää jaksa korjata sitä.

19. Huomaa myös, että bolgauksen numerointi on päin persettä.

20. Nauti kauniista säästä.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Anarkiaa!

Meikeläinen viettää rauhallista perjantai-iltaa kotona. Maxi Sloggit on vedetty tisseihin asti. Kynttilät palaa. Hyvän Yön -tee höyryää kupissa.

Yhtäkkiä törkeä jytinä alkaa raikua ympäri B-townia. Mökkini ikkunat heiluu ja seinistä rapisee maali.

Korjasin Maxi Sloggit pois pakaroiden välistä, sipaisin tukan nutturalle, laitoin Kama Sutran takaisin kirjahyllyyn Raamatun viereen ja lähdin katsomaan, että mikä siellä oikein jytisee.

Löysin bileet! Ensin mä olin että ei vittu! Jee!


Mutta sitten mä olin että ei saatana.

Deejii soitti musiikkia (tosi kovalla!) ja neonvärisiä lapsia juoksi ympäri ämpäri puistoa. Huomenna on nimittäin kotipeli niin pitäähän se käynnistää kunnon ympäriämpärijuoksentelulla.

Tässä lapset huomaa poliisit ja potkii shamppoopulloa lipunmyyntikojun alle piiloon.


Näin paljon pakaroita ja napapaitoja. Tuossa neonvihreässä lippiksessä lukee SLUT.


Täällä legginsit on housut.


SLUT-lippis.



Mutta sitten. Yksi oli lentänyt yli käenpesän. A loner.


Ensin luulin, että se virtsaa. Sitten luulin, että se runkkaa. Mutta ei. Kaveri vaan rapsutteli. Tai vaihtoehtoisesti siirteli jotakin, mitä miehet nyt ikinä siirteleekään, kun ne siirtelee jotain housuissa (kiveksiäkö, penistä, koko pakettia, alushousuja, esinahkaa, siittiöitä, karvoja emmä tiiä).

Ja siihen se jäi, kun minä lähdin takaisin mökkiini joogaamaan ja olemaan onnellinen, etten ole enää 18-vuotias SLUT.




torstai 13. syyskuuta 2012

Brunssit olalle

Brunssi 1. Tää on mun peräsimelle.



Brunssi 2. Ja tää on mun pikku purjeille.


Koska selluliitti tottelee mua ja menee sinne, minne mä haluan sen menevän.

T. Kaikkivaltias Enbrica

Rautainen taivas

Woop woop woop!

Kävin katsomassa Iron Skyn täällä B-townin pienessä leffateatterissa.

Kello 19.30 87 ihmistä nökötti paikallaan. Näytös oli loppuunmyyty.

Valkokankaalla pyöri suomalaisia nimiä lähes yhtä paljon kuin Heinolassa on asukkaita.

Elokuvan huumori upposi yleisöön kuin Titanic mereen.

Puolet porukasta jäi katsomaan lopputekstit ja lopuksi vielä jokainen näistä iski käsiään yhteen sopivan tovin.

Tuntui yhtä hyvältä kuin Granlundin ilmaveivi.

Olin ihan että vittu mä oon suomalainen hei!

Iso peukku, iso LIKE. Hyvä Suomi.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Viimeiset vaeltajat



Bloomington, kaupunki Amerikassa.

Sen hikisen ilmaston keskellä elää tarunhohtoinen peto.

Tuo uljas jalo villi herättää ihmisissä pelkoa ja ihailua.

Tutkijat ympäri maailman ovat jo vuosikausia seuranneet tätä salaperäistä olentoa kaukaa.

Mutta nyt he ovat ottaneet ensi askeleensa lähestyäkseen näitä viimeisiä vaeltajiamme.



Oh it’s beautiful and so big. It’s called Enbrica. She’s beauty all right.

Tutkijat pääsevät seuraamaan, kun Enbrica etsii lähes pakonomaisesti geode-kiviä hakkaamalla niitä vasaralla halki.



Geode-kiven sisältä pitäisi paljastua jotakin tällaista.



Homma menee kuitenkin vähän vituiksi. Tämän tarunhohtoisen pedon olisi nimittäin pitänyt lakata hakkaamasta kiveä, kun sen timanttimainen pinta paljastuu, mutta Enbrica ei innostuksissaan tajunnut vaan hakkasi koko sisällön murskaksi.

Myöhemmin iltapäivällä tutkijat löysivät Enbrican roikkumasta paikasta nimeltä Rock Shelter. Enbrica oli löytänyt satojatuhansia vuosia vanhan, veden uurtaman kivionkalon.



Tutkijat saivat ikuistettua kameralle myös Enbrican Rivo-Riitat.



Oravan se on?



Tutkijat ovat kehitelleet viimeisille vaeltajille tarkoitetun nukutusaseen.


Sitä ennen Enbrica pitää kuitenkin houkutella lähelle. Viimeisten vaeltajien tiedetään inhoavan Gilmoren tyttöjä –sarjaa, joten tutkijat järjestävät ansan.

Mutta Enbrica on mustasukkaisuudessaan hyökännyt tutkijoiden asettaman houkutteen kimppuun.



Harhautus epäonnistuu. Enbrica nähdään seuraavana päivänä Bloomingtonin viereisessä kaupungissa, jonka nimeä tutkijat eivät muista, ampumassa pupuja. Suklaapupuja.















Illalla tutkijoiden asettama viini-kalja-viski-epämääräisiälitkuja-ansa onnistuu.

These are Enbrica's tracks. Yeah, it’s Enbrica for sure.



Laulu osoittautuu englantia puhuvalle väestölle yllättävän vaikeaksi ja yössä raikaa jotakin tällaista:

KOKO ROSKEN KOKO KORAAA ROKOKO ROSKAA RÄKÄKÄ AAAAAAN.

So she will be sleeping minute or two. Yeah, maybe about five minutes, maybe more maybe less you really can’t tell.

Ennen nukahtamistaan Enbrica ja muut nähdään joikaamassa suuren nuotion äärellä. Nuotio, tuo jokaisten lande-bileiden vakiokaluste.

Leillolailla leilloo. Nights in white satin.



Enbrica säästää nesteitään pitkillä vaelluksilla ja siksi sen ulosteet koostuvat pääosin kuivista sellulaatoista. Tai jos ei sellulaattoja irtoa, Enbrica juo kahvia hienosta mukista.



Kofeiinienergiaa saatuaan Enbrica lähtee kiipeämään, ja tutkijat pääsevätkin todistamaan tämän villin otuksen jäykistelyä navetassa.


  
Mutta tutkijoilla on vielä tärkein kesken. He haluavat takiaistaa Enbrican sukkahousut ja mekon.




Takiaistus saa Enbrican kiroamaan mutta tutkijoiden mielestä takiaistus on silti ollut koko projektin arvoinen.

Sillä ensi kertaa Bloomingtonin viereisessä kaupungissa, jonka nimeä kukaan ei muista, on tutkija nähnyt kohteen näin läheltä.