Google-haut

Google-haut

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Voi vittu mä rakastan kyrpää!

Juttelin perjantaina virolaisen lingvistin kanssa, joka tutkii Dakotan intiaanien kieltä. Kuulin, ettei näiden intiaanien kielessä näyttäisi olevan lainkaan kirosanoja.

Jos joku heimosta lyö esimerkiksi varpaansa kynnykseen, ei tule suusta vitun tai perkeleen kaltaisia sanoja vaan ehkä, että ai sattuu, löin varpaani.

Olen aina pitänyt kiehtovana sitä ilmiötä, että on sanoja, joilla on erittäin voimakkaita tunnelatauksia, kuten esimerkiksi suomen kielessä mä rakastan sua, mä vihaan sitä, ime mun kyrpää, mennäänkö nussimaan tai vitun huora.

Kuitenkin kyseessä on vaan joukko erilaisia äänteitä peräkkäin, ja kun sanon kyrvän imeminen on kivaa jollekin amerikkalaiselle, ei se tarkoita heille mitään. Yhtään mitään. Ainoastaan minulla on hauskaa itsekseni.

No mites sitten on rakastamisen laita?

Englannin kielessä viljellään "ai lav juuta" koko ajan. Meille suomalaisille se on iso juttu. Se tarkoittaa jotain enemmän ja sitä säästellään.

Ja oletteko kiinnittäneet huomiota, ettei suomen kielessä ole äitiä pilkkaavia kirosanoja, ainakaan vakiintuneina ilmauksina?

Englannin kielestä löytyy motherfuckeria monella eri tavalla väännettynä.

Äiti on yhtä pyhä kuin mä rakastan sua.

Jännää.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kukumböör

Klo 8.13 herään hirveään meteliin. Kurkkaan ikkunasta ulos ja näen humalaisia parikymppisiä punapaitoja matkalla kohti Stadionia.

Klo 8.14 tajuan, että on kotipeli- ja tailgatepäivä, tunnen itseni aikuiseksi, koska en ole kännissä näin aikaisin aamusta, kömmin takaisin sänkyyn ja tungen peitonreunoja korvakäytäviin.

Klo 11.00 istun paskalla, kuuntelen, kun kännistä porukkaa lappaa taloni ohi.

Klo 11.03 mietin, että jos minä kuulen heidät näin hyvin, kuulevatko kännikalat kun piereskelen pönttöön. Toivon, että kuulee.

Klo 11.15 lähden pyöräilemään Farmers' Markettiin, jonne farmarit tulevat myymään kasvattamiaan vihanneksia.

Klo 11.25 parkkeeraan pyöräni ja valokuvaan syksyä. Se on kauneimmillaan nyt.


Klo 11.30 kuvaan, mitä kaikkea markkinoilta löytyy ja fiilistelen tunnelmaa, joka on täysin vastakkainen verrattuna kännisten Hoosier-fanien fiilikseen.




Klo 11.35 ostan torilta aamupalaksi 4 dollarilla pinaattifetapinjansiemen-muffinssin ja 1,5 dollarilla kahvin.


Klo 11.50 näen koiria ja menen niitä kohti häntä ja pakarat heiluen. Lapset ja minä yhdessä silitellään ja ihastellaan eläimiä.


Klo 12.00 alan tehdä ostoksia. Olen harjoitellut vuorokauden lausumaan kurkun eli cucumberin oikein, sillä kuulin, ettei sitä lausutakaan "kukumböör" vaan "kjuukamber".

Klo 12.02 lähestyn kurkkuja, haluan harjoitella kjuukamberin lausumista ja kysyn, että are these kjuukambers. Myyjä sanoo, että sorry. Tämä ei johdu lausumisestani vaan siitä tosiasiasta, että kurkkujen vieressä on iso kyltti, jossa lukee "cucumbers".

Klo 12.03 ostan 3 kjuukamberia yhdellä dollarilla. Lisäksi ostan viisi omenaa ja neljä tomaattia.

Klo 12.15 lähden pyöräilemään kotiin. Matkalla saan erittäin paljon huomiota kännisiltä parikymppisiltä pojilta, jotka päästelevät suustaan seksiääniä ja mörinää. Pyöräilen sääntöjen vastaisesti jalkakäytävällä, koska tiedän, että 90 % tämän kaupungin, ehkä jopa koko maan, väestöstä ajaa kännissä autoa enkä halua jäädä sellaisen ihmisen yliajamaksi, jonka paidassa lukee "Drink like a champion today".

Klo 12.20 seison liikennevaloissa lähellä kotiani ja nuori kundi kysyy, voiko tanssia robottitanssia vierelläni. Vastaan, että anna mennä vaan.

Klo 12.21 seison edelleen liikennevaloissa, nuori kundi tanssii minulle ja päästelee seksiääniä.

Klo 12.25 pääsen onnellisesti takaisin kotiin huutojen saattelemana, kuuntelen Spotifystä tasapainottavaa meditatiivista joogamusiikkia ja harmittelen, miksi en tajunnut huudella nuorille kundeille suomalaisia sanoja, sillä uskon, että esimerkiksi sana "pippelivälipalapasteija" olisi viihdyttänyt heitä.

Klo 15.30 katson edelleen ikkunastani, kun satoja Hoosier-faneja hoipertelee Stadionilta pois, noin puolet tekee yhdyntää kuvastavia liikkeitä kävelleessään ja yksi konttaa.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Peurat ajovaloissa

Amerikassa outoa on se, että vieraat ihmiset puhuvat toisilleen.

Kaupassa, pankissa, lenkillä, kävelyllä, baarissa, puistossa, uimahallissa, vessassa tai ihan missä vaan, kuka tahansa saattaa avata suunsa ja alkaa puhua.

Suomalainen hämmentyy semmoisesta.

Ei ole opetettu suomalaista puhumaan vieraille.

On opetettu olemaan mahdollisimman hiljaa ja katsomaan jokaiseen ilmansuuntaan, mielellään kuitenkin maahan, mutta ihan mihin vaan muualle kuin vieraan ihmisen silmiin.

Amerikkalainen ei ymmärrä tätä elekieltä ollenkaan.

Amerikkalainen katsoo kohti, hymyilee ja kysyy, että how are you.

Mietit siinä sitten, että miten niin. Miksi se sua kiinnostaa? Kuka sä olet? Äiti on kieltänyt puhumasta vieraille. Kasvoillasi on semmoinen "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys.

Rehellinen suomalainen kertoo.

No itse asiassa vähän väsyttää, hirveästi ollut kiireitä, mulla on tämmönen kipeä syylä sormessa, eilen reväytin pohkeeni, vessapaperi loppui kesken pyyhkimisen, koiralla on ripuli ja se oksentelee tunnin välein.

Tästä seuraa, että amerikkalaisella on kasvoillaan "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys, jonka jälkeen amerikkalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kysymykseenhän siis kuuluisi vastata, että fine thanks how are you, jonka jälkeen lopetataan puhuminen täysin. Hymyillään ja jatketaan elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, jonka jälkeen suomalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kulttuurishokkeja parhaimmillaan.

torstai 4. lokakuuta 2012

Postin tuo Pate jokaisen luo

Kyllä tuli Henriikka iloiseksi, kun postilaatikossa nökötti iso kirjekuori.


Tässä olen mä.


Ja sanomattakin selvää, että tässä on mun koirat.


Tässä on jotain ihan muuta.


Jälkimmäisen kuvan piirtänyt kaksivuotias mimmi kävi äitinsä kanssa seuraavan keskustelun:

"Äiti on pessyt hampaat niin hyvin ettei äidillä ole yhtään reikää. Isälläkään ei ole yhtään reikää."

Pitkä katse ja syvä hiljaisuus.

"Lailalla on pepussa leikä."

Kyllä on Henriikka-tädin kummityttö tämä.

Suomi - uhka vai mahdollisuus?

Erittele, analysoi ja tulkitse. --->

Amerikkalainen ystäväni kertoi maksaneensa pelkästä maisterin tutkinnosta (eli kahden vuoden opinnoista) Indianan yliopistossa  50 000 dollaria eli noin 38 700 euroa.

Tai itse asiassa hän ei ole maksanut tuota summaa vielä vaan se kerää kiloja pankin lainavarastossa.

Itsehän otin lainaa tasan 1800 euroa. Senkin summan nyhtäisin ulos juuri ennen valmistumistani, siksi, että pääsen tekemään roadtrippiä ympäri Amerikkaa.

Olin toki töissä koko opintojeni ajan, sillä yliopiston opiskelutahti mahdollisti tämän. Täällä taas opiskelijan työmäärä painaa tonneja.

Tässä siis hieman perspektiiviä.

Eli.

Seuraavan kerran, kun joku avaa suunsa valittaakseen siitä, että valtio maksaa liian vähän opintotukea ilmaisesta koulutuksesta, pyydän, että joku tunkee tämän henkilön suuhun puurokauhalla ulostetta.

Sillä ilmainen koulutus ja terveydenhuolto (joo joo verorahoilla) täältä katsottuna ovat vähän niin kuin avaruus tai 87 metrinen penis - ei vaan pysty käsittämään.

Joten jos siellä Suomessa vituttaa elämän ripulipersevääryydet, lähde pois ja koe jotain aivan muuta. Tai vaikkei vituttaisikaan, niin lähde silti.

Sillä ihmismieli toimii usein niin kivasti, että asiat pitää tuntea omassa persiissään ennen kuin ne tajuaa oikeasti.

Eli niin kuin Jeesus jo aikoinaan opetti kun vettä pitkin jolkotti, että joskus pitää lähteä helvetin kauas, jotta näkee lähelle.

Loppukevennyksenä jotain amerikkalaista eli Poptartseja ja Kokisrekka.




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiö

Tervetuloa tänne Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiöön!

Tänään valmistamme jokaiselle opiskelijalle sopivan ruoka-annoksen - perunalettuja ja teeleipiä eli pikku nälkään aivan helvetisti ruokaa lähes ilmaiseksi.

Ennen kokkausta muista avata ulko-ovi, etteivät palohälyttimet mene taas päälle!

Noin.

Tarvitset lettuja varten:

- 0,5 kiloa entisen kämppiksesi vanhaksi mennyttä einesmuusia
- 1 porkkanan
- jauhoja
- voita
- teräsvatsan

Ja vielä leipiin:
- jauhoja
- kaurahiutaleita
- maitoa
- suolaa

Mä olenkin tässä tehnyt jo kaiken valmiiksi ja syönytkin puolet.


Mutta mitäs tuossa lautasen keskellä oikein lepää? Ohhoh.

Joskus voi parhaallekin kotikokille käydä pieniä freudilaisia vahinkoja ja esillepanon jälkeen lautasella saattaa pötköttää muusilettupenis.

Mutta hei! Kiitos seurastanne ja tervetuloa taas joskus, tuskin koskaan enää, tänne Henriikka-Helpponakkikokin Kotikeittiöön!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tärkeintä on yrittää

What's your name?

Henriikka.

Enrica?

Yes.

Tehtävä 1 - Laske ikkunat

Laske kuvasta kaikki Indianan yliopiston kirjaston ikkunat.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Enbrica viinitilalla

Kaikkien aikojen prinsessa Enbrica lähti rypäleet ojossa maistelemaan nesteitä viinitilalle nimeltä Oliver Winery.


Koska Enbrica on Indianan osavaltiossa, jossa ei myydä sunnuntaisin alkoholia muualla kuin viinitiloilla, oli paikka tupaten täynnä ihmisiä.

Ja koska Enbrica on Amerikan mantereella, ovat säännöt kaikenlaisen tissuttelun kanssa semisti överit.


Enbrica osti viiden dollarin hintaisen pelimerkin, jolla sai valita listalta kahdeksan (8) maistiaista.


Myös siideriä oli tarjolla. Siideriä sai kylmänä....






... ja lämpöisenä. Näyttää virtsanäytteeltä, ajatteli Enbrica heti. Mutta kuinka hyvää se olikaan!


Ja sitten mentiin.







Tosi vähän viiniä, arvioi Enbrica maistettuaan viiniammattilaisena Pinot Grigiota, ja antoi sille arvion "Ok".


Seuraavalle neljälle (4) maistiaisviinille Enbrica antoi arvion "Hyvä".  "Hyvä", tuo jokaisen viiniammattilaisen vakioadjektiivi.


Ja siinä viiniä siemailleessaan alkoi Enbricankin rypäleet kypsyä ja suu kääntyä hymyyn.



Kukaan ei pitänyt mitään laskua, kuinka monta viiniä Enbrica oli maistanut.

Joten.

Yhdennentoista (11) maistiaisen kohdalla Enbrica ei enää itsekään ollut varma, mitä mieltä on enää mistään, joten hän päätti lopettaa maistelun ja ruveta tekemään sitä, mitä normaali ihminen tekee tällaisen jälkeen.


Ja niin Enbrica valokuvasi puoli tuntia kurpitsoita.







 Olipa mukava päivä, ajatteli Enbrica kotiin päästyään ja kävi nukkumaan viiden kilon kurpitsa patjan alla.

Mun alastonkuvia

Luulin ensin, että edellinen blogaukseni vaginapierusta oli kunnon jytky.




Mutta sitten kuulin, että Hesari julkaisi eilen jutun Seksibloggaaja kertoo enemmän. Siinä olen minä.

Seuraavassa kuvassa klikatuimmat blogaukset. Kaverit hei.

 

Kovana nelosena "henriikka rönkkönen alasti". Senkin runkkarit.