Henriikka-tyttönen oli päiväkävelyllä Tipu- ja Dada -koiransa kanssa. Mielikuvituspoikaystävä kulki myös nätisti vierellä. Kaikki oli niin kuin ennenkin - aurinko paistoi, kakat oli tehty läheiseen koirapuistoon, valotolpat haisivat ihanalle virtsalle, vaatteita oli liikaa päällä ja hiki virtasi.
Yhtäkkiä heidän kävellessä pitkin Hesaria eteen pompsahti kyltti, jossa luki taianomaiset sanat: "Koirat saa tulla ineen."
Tämän nähtyään Henriikka ja koirat nytkähtivät rytinällä Rupla-nimisen kahvilan eteiseen ja huomasivat kaikkien tuijottavan heitä hymyillen. Henriikka tilasi mukaansa tummapaahtoiset luomusumpit koirien istuessa kauniin maton päällä.
Maksettuaan kahvit Henriikka ja koirat poistuivat rytinällä ulos ystävällisen myyjän pidellessä ulko-ovea auki.
Ja niin he jatkoivat onnellisena matkaansa kohti Töölönlahtea läikytellen samalla kahvia housuilleen ja ties minne, sillä heillä oli niin kivaa, että vauhtikin oli suorastaan päätähuimaava.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.